Nettitoimitus avustajineen toivottaa oikein hyvää joulunaikaa.
Puuropuheen pitää Riitta Pakarinen
PUUROPUHETTA/Riitta Pakarinen
Ruotsissa vietettiin 1800-luvun loppupuolella opiskelijoiden keskuudessa puurojuhlia, perinne levisi 1900-luvun alussa Suomenkin puolelle. Toisen maailmansodan jälkeen puurojuhlaa alettiin kutsua pikkujouluksi.
Puurojuhlaan kuului tietenkin puuro ja siinä manteli. Mantelin saajalla oli hyvät mahdollisuudet päästä naimisiin tulevana vuotena. Hyvässä puurojuhlassa oli myös puuropuhe. Puuropuheen tuli olla huumorilla höystetty. Yritysten pikkujouluissa tuon kunniatehtävän sai usein firman johtaja.
Muistan minäkin monet seuramme pikkujoulut, joiden ohjelmaan kuului puuropuhe. Joskus jopa ahkerat emännät keittivät itse puuron juhlaamme. Nykyiseen juhlamenuuseen ei kuulu enää puuro, puuropuheetkin alkavat olla historiaa.
Nyt on pakko katsoa, mitä vihkosessa ”Pälkjärveläistä vanhaa ruoka- ja ruokailuperinnettä” kerrotaan puurosta. Tässä muutama lainaus: ”Viljaruoat, puurot ja vellit olivat jokapäiväistä arkiruokaa. Huttu eli jauhoista valmistettu sakea puuro oli usein aamiaisruokaa, varsinkin kesällä. Vihkosessa kerrotaan vielä tarkemminkin hutunteko-ohjeet. Puuron, eli hutun kastikkeena, silmänä, käytettiin voin ohella kermaa, velliä, mehukeittoa tai puolukoita.
Jauhoista ja vedestä tehtyjen ruokien ohella puuroa tehtiin ryyneistä ja jauhoista myös maidon kera. Uunissa kypsennettyjä puuroja olivat: ohrapuuro, kaurapuuro, tattaripuuro ja myöhemmin myös riisipuuro.”
Mitä huttuja lie Mari-mummo keitellyt siinä mustuneessa rautapadassa, jonka hän antoi minulle kun olimme asettuneet Utraan asumaan. Keräsin padan kukkuroilleen lasikiviä (jäänne Utran lasitehtaasta) ja piilotin aarteeni verannan lattian alle. Mutta ei ollut aarre siellä turvassa. Isä oli löytänyt sen ja ottanut padan maaliastiakseen. Lasikivet hän oli nakannut metsään.
Puurot ovat olleet mieliruokiani lapsesta saakka. Kansakoulun alaluokillakin lauantaisin ruokana ollut puuro ja mehukeitto olivat suosikkejani. Minua ei säikäyttänyt edes lukukirjaan fraktuurakirjaimilla painettu Annikki Setälän satu Kaurapuurojättiläisestä, vaikka moni on sanonut, että se satu aiheutti heille ikuisia traumoja, siitäkin huolimatta, että Markus-setä muistutti aina radion lastentunnin päätteeksi: ”Muistakaa, lapset, syödä aamupuuronne!”
Kun asuimme Pälkjärven ja Laihian jälkeen Hämeenlinnassa, ruokapula Suomessa oli pahimmillaan. Yläkerrassa asunut Tammisen-täti toi pienen poikansa meille hoitoon ja lähti hankkimaan ruokaa jostain lähiseudulta. Hän olikin saanut pienen nyssäkän tattarijauhoja ja nokareen voita. Vielä tänäänkin muistan kuinka makoisalta tuo tummahko puuro maistui voisilmän kera.
Puurokattila Nurmijärven karjalaisten pikkujoulussa 2022 
Lissun puurolautanen
Joulun aikaan äiti suri sitä, ettei voinut tarjota lapsilleen valkoista riisipuuroa, kuten hänen kotonaan Ilmakassa oli ollut tapana. Minusta uunissa kypsytetty, kullanruskea ohrapuuro oli ihan hyvää, eihän me pula-ajan lapset osattu kaipailla tai haikailla sellaisen perään, jota emme muistaneet edes maistaneemme.
”Jos perhe oli pienehkö, huttua ei otettu padasta, vaan pata pantiin esimerkiksi jakkaralle, ja syöjät istuivat sen ympärille syömään. Keskelle puuropataa tehtiin kolo, johon pantiin voita hutunsilmäksi.
Maukkainta oli pohjaan palanut kerros, joka kaavittiin lusikalla suihin. Tämän pohjahutun padasta syönti jäi tavallisesti naisten ja lasten osaksi.”
Jokainen on varmaan saanut joulukortin, jonka aiheena on joko tontut, metsänväki tai joulupukki puurovadin äärellä. Se on saletti, että menneen ajan puurojuhlissa laulettiin riemurinnoin tuttua kansanlaulua: ”Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo!”
—-
Tekstin lainaukset Unto Kortelaisen toimittamasta ja Viljam Laasosen aineistoon perustuvasta vihkosesta ”Pälkjärveläistä vanhaa ruoka- ja ruokailuperinnettä.
