Matti Holopainen oli syntynyt Ruskealassa v.1884 (tämän muistan siitä, kun hän oli syntynyt samana vuotena kuin isäni), mutta v.1905 hän tuli Pälkjärvelle ja asettui asumaan, meidän maalla olevaan mökkiin. Hän oli niihin aikoihin mennyt naimisiin.
v. 1915 Holopainen kävi Pälkjärven kirkolla 6 kuukautta kestävän veistokoulun ja tästä se hänen puusepän uransa alkoi. Mainittakoon, että samassa koulussa oli pälkjärveläinen Asko Avonius, josta tuli kuulu teollisuusmies.
Veistokoulun käytyään, Matti Holopainen, kävi taloissa tekemässä puusepän töitä, kun mökissä ei sopinut tekemään. Vaikka hän rakensi uuden ja suuremman asunnon, niin siitäkin huolimatta hän kierti talosta taloon, missä kulloinkin häntä tarvittiin. Hän teki myös rakennusten ovia ja ikkunoita.
(kuvia klikkaamalla saa ne suuremmaksi)
Ja myöskin hevosten länget hän osasi valmistaa ja oikein hyvät. Myöhemmin hän erikoistuikin länkien tekijäksi, sillä länkijä hän sopi hyvin tekemään omassa asunnossaan. Hänestä kehittyikin kuulu länkimestari. Ja tilauksia tuli kaukaakin.
Länki puut hän kävi juurimassa talollisten metsistä, länkipalkalla, sillä hän maksoi puut länkien teolla. Syksyllä hän juuri talven varaston ja puut hän pani varastoon niin, etteivät ne päässeet kuivumaan. Juurimansa pöllin hän halkaisi sahalla kahtia ja näin hän sai längistä, puilleen, varmasti samanlaiset. Sitten hän veisteli ne kirveellä jo melkolähelle oikeata länkeä, sen jälkeen otettiin esille pienemmät työkalut, jotka olivat: jokapaikan höylä, vuolin, kourutaltta, kovelo, puukko, raspi ja viila. Silitysaineena lasinpala ja hiekkapaperi. Poraa tarvittiin rahkeitten, harjustimen ja rinnustimen reikiä tehdessä.
Kun puuseppä ja länkimestari, Matti Holopainen, teki länkijä, niin ei siinä huomannut erikoista työnvaihetta, ne valmistuivat kuin valamalla. Karkeimman työnjälkeen hän kaivoi rahkeen reijät, jotka toiselta kantilta vähän taltalla muotoiltiin ja teki längen sisäpuolelle lovenrahkeen upotusta varten. Sitten hän kaivoi rahustimen ja rinnustimen reijät. Kun länget tehtiin tuoreesta puusta, niin loppu- eli pintasilitys tehtiin sitten, kun länget oli pinnaltaan kuivuneet. Rutikuivaksi ei länkijä kuivattukaan, tämä siksi, että kuiva länki ei kestänyt vedon rasitusta.
Silityksen jälkeen työlänget maalattiin reunoilta ja keskeltä vernissattiin. Kirkkolänget koristeltiin erilaisilla maalauskoristeilla.
Matti Holopainenoli myös taitava längen koristelija siitä kertokoon seuraava tarina.
Sahakosken kartanon isäntä, Svenson, oli kuullut, että Matti Holopainenon hyvä länkimestari, niinpä hän, eräänä päivänä kutsui, Holopaisen, puheilleen, sillä hän tarvitsi ”lempiajokilleen” hyvät länget. Holopainen meni kartanoon, siellä isäntä otti länkimestarin vastaan tallin luona ja esitti asiansa. Kun, Svenson oli huono suomen kielessä niin hänen puheensa oli lystikästä kuultavaa. Tämän tapaisen kehoituksen hän sitten oli Holopaiselle oli antanut, kun ensin oli katsottu hevonen ja otettu vähän mittoja.
–”Mees oleme hyve, hevonen oleme hyve, sine tekemä länki.”
Holopainen, joka oli hyvä längen tekijä, niin otti tuosta vähän itseensä ja päätti valmistella sellaiset länget, että niistä vielä mainitaan. Parhaan tekotaitonsa päälle hän koristeli länget kultapronssilla, että ne tosiaan olivat kauniit.
Muutaman päivän jälkeen hän lähti viemään länkijä kartanon isännälle, Svenssonille.
Kartanole päästyään hänet ilmoitettiin isännälle. Kun Svenson kuuli, että länkimestari on tuonut uudet länget, käski hän tuoda Holopaisen sisälle keittiöön.
Holopainen meni ja otti uudet länget säkistään näkyville. Svenson katseli hetken ällistyneenä länkiä ja sitten innoissaan puhui ruotsia, jota länkimestari ei ymmärtänyt. Viimein Svenson muutti sanansa ja sanoi Holopaiselle.
–”Ei länki olla mikä koru, sine tekee uusi länki, hyve ajolänki.”
Hieman katkerana Holopainen lähti tekemään uusia länkejä, vaikka mieli teki heittää länget kokonaan tekemättä.
Uudet länget tehtyään hän meni uudelleen kartanoon. Nyt hänet ohjattiin isännän työhuoneeseen ja suuri oli hämmästyksensä, kun hän näki korulänkien koristavan isännän huoneen seinää.
Nyt kelpasivat länget ja Svenson maksoi Holopaiselle längistä hyvän hinnan.
Kun puuseppä Holopainen otti hevosen kaulasta länkien mittaa, ei hän ottanut kuin yhden mitan ja se oli länkien pituusmitta. Muut mitat ja länkien muodon hän vain katsoi hevosen kaulasta ja näillä mitoilla länget tulivat just sopivat. Siihen ei joka längen tekijä pysty.
Länget hän teki tilaustyönä, sillä ei länkijä voinut varastoon tehdä. Kun Holopainen erikoistui länkien valmistukseen, niin häntä ruvettiin kutsumaan länkimestariksi ja se puuseppä nimitys jäi kokonaan pois.
v.1935 länkimestari Holopainen sairastui keuhkolaajentumaan, niinpä hänen työntekonsa jäi hyvin vähiin. Vaatetukseltaan ei Holopainenpoikennut tavallisesta maalaismiehestä, mutta hänellä sentään oli ”harviis” puku ja työpuku erikseen. Päässään hän aina käytti kesällä vain lippalakkia.
Matti Holopainen ja Maria Auvinen ehtivät olla naimisissa 25 vuotta. Heillä oli neljä lasta. Toivo, Tauno, Eino ja Hilja.
Matti Holopainen kuoli välirauhan aikana ja hänet on haudattu Maaningalle. Mari asui sodan jälkeen poikiensa Taunon ja Einon rakentaman omakotitalon yläkerrassa Pielisensuun (nykyisin Joensuuta) Utrassa. Mari kuoli 1966.
xxxxxxxx
Arkistomateriaalin on J Leskisen arkistosta kaivellut Kirsti Sälli. Jutun on puhtaaksi kirjoittanut ja kuvamateriaalin sivuille toimittanut Matti Holopainen junior.
Otsikkokuvassa on puusepän käsityökaluja Pälkjärveltä.
Jutun kuvat Holopaisten kotiarkistosta. Millimetripaperille piirretyt kuvat J Leskisen arkistosta.
