Minäkin olin evakko
Olen seurannut noita Ukrainan tapahtumia, huomio on kiintynyt moneenkin asiaan mutta yksi nousee ylitse muiden, evakuoituvien pitkät jonot. Tilanne ei ilmeisesti ole vielä pahimmillaan, pahempaa saattaa olla tulossa.
Minulla ei nojatuolissa ole mitään hätää, mutta ne kuvat toivat vajaan 80 vuoden takaa muistikuvia omalta kohdalta. Ajoimme kahdella hevosella evakkokuormineen halki tynkä-Suomen Laatokan Karjalasta Laihialle etelä-Pohjanmaalle pitkissä hevosjonoissa. En muista, pääsinkö missään vaiheessa näkemään jonon alkua ja loppua.
Kaksosia odottava äitini ajoi toista hevosta ja minä 7-vuotias poika ajoin toista.
Oltiin syys- lokakuisten säiden armoilla, istua kärryssä ja välillä nykäisten ohjaksista muistuttaen hevosta, että täytyisi liikutella kavioita vähän nopeammin.
Raikas syystuuli hajotti hyvin ilmaan hevosen hännän alta tulevat kaasupurkaukset. Tästä tuli mieleeni, eräässä kohdassa Savoa jäi korvaan yhden koukkuleukaisen savolaisen kommentti, kun hän katseli ohi ajavia hevoskuormia.
Savolaisukko totesi;
”Työhän paskotte meijän puhtaat maantiet”.
No, lokakuun ensimmäisillä viikoilla matka oli ohi ja saimme majoituksen erään maalaistalon pirttiin. Kukat ikkunalla olivat luontaisetu, mutta ne olivat pakkasöiden jälkeen jääkukkia. Oli vain yksinkertaiset lasit, eikä tuplia ollut olemassakaan. Mutta se oppi jäi mieleen, laihialaisista ei saa puhua pahaa, Laihia oli reilu pitäjä.
No, matka jatkui Laihialta Juukaan, sieltä Limingan kautta Pirkkalaan, tosin muilla vehkeillä kuin hevosilla. Eikä vanhempieni kohdalta päättynyt sinnekään, tuli lähtö kolmannen kerran valtion toimesta. Valtio pakkolunasti paikan lentokentän hyväksi. Nyt kun lähdette lentokoneella Pirkkalan kentältä, pyörät jättävät kiitoradan meidän lantalan kohdalla suurin piirtein.
Suomen osalta kannattaa muistaa, että evakot eivät kaikki olleet karjalaisia. Syksyllä 1944 jouduttiin lähtemään evakkoon Kuusamosta, osin Oulun läänistä ja Lapin lääni kokonaisuudessaan evakuoituvat muutamiksi kuukausiksi Ruotsiin. Osa palasi jo vuonna 1945 takaisin hävitetylle ja miinoitetulle kotiseudulleen.
Eikä pidä unohtaa Petsamoa, he menettivät kotiseutunsa myös ja palasivat tynkä-Suomen suojiin.
Kaikkiaan suomalaiset harrastivat silloin kotiseutumatkailua yli 500000 ihmisen voimin.
Jos joistakin täytyisi kirjoittaa isoilla kirjaimilla, he olisivat NAISET, PERHEENEMÄNNÄT ja HEVOSET. Syksy 1944 oli aikaa, jolloin ilman jämäköitä perheenemäntiä ei olisi onnistuttu tyhjentämään luovutettuja alueita. He toivat myös lapset takaisin tulevaisuuden työvoimaksi tynkä-Suomeen.
Miehet olivat vielä sotahommissa, osa makasi rikki ammuttuina sairaaloiden vuoteissa ja osa oli kivien alla hautausmailla.
Miksi hevoset? Mistä olisi hankittu se kuljetuskapasiteetti ja polttoaineet? Oli luomuajan kulta-aikaa – ja lihasvoiman.
Näitä Ukrainan kuvia katsellessa tulee mieleen kysymys; onko ihminen tekniikkansa vanki? Kännykät, tietokoneet ja koko informaatiomaailma. Jos ei ole sähköä saatavissa, mitä sitten.
Katselin niitä jonoja pankkiautomaateilla, ihmiset rahaa nostamassa. Informaatioyhteiskunta tökkii, tietokoneet ei toimi sähkön puutteen takia. Manuaalijärjestelmät on ajettu alas eli paluuportti on kiinni.
Tämä digisokeus saattaa tulla kalliiksi, jos ei tehdä oikeita asioita ja oikein. Mutta ennen kaikkea ei pidä panikoitua eikä nostaa käsiään pystyyn eli luovuttaa.
Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 4.3.2022
Talvisodan päättymisetä tuli 13.3.2022 kuluneeksi 82 vuotta.
Kuvan henkilöt ovat pakenemassa talvisodan ensimmäisenä päivänä Raudusta.
Lisää kuvasta ja sen takana olevasta tarinasta voit lukea Iltasanomien jutusta:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006329116.html
Samasta linkistä löytyy podcast ”105 päivää, talvisota 1. viikko”, jossa kuullan Pentti Ilmari Rautamäen kertomus ”Talvisodan syttyessä Lipelan mutkassa”. Kertomus on ilmestynyt Kansa taisteli – miehet kertovat lehdessä 11/1965.
Sekä Teemu Keskisarjan haastattelu vuodelta 2019, joka näin jälkikäteen katsottuna tuo kylmäävästi mieleen yhtäläisyyksiä vuoden 1939 tapahtumiin Suomessa ja tämän päivän tapahtumiin Ukrainassa.
