Kunnasniemeltä. 3.

Terve taasen lukija! Onhan siitä jo päiviä vierähtänyt, kun viimeksi tapasimme ja niinkuin lukija muistaa, jäimme sinne, missä oli ne rekiajot, ja niinkuin muistelen, mentiin juuri tuvasta ulos niiden toisten mukana, johon ensimäinen näytös loppui.

Ulos päästyämme näemme tilanteen jo uhkaavaksi, sillä rahastaja on tavannut ajettavansa, jota hän kiroillen pitää kiinni tukasta. Hänen apurinsa uhkaavat sitä toista, joka jo lupasi maksaa, muutamilla onnistumattomilla nyrkiniskuilla, koska hän näyttää käyvän rahastajan hallussa olevan toverinsa avuksi. Samalla kuuluu ovelta äreä karjaisu, että mitä te täällä tappelette! Käykää sisään jokainen ja selvittäkää muuten asianne!

Tämä ääni sotkee tappelun alkuvalmistukset ja hyökkääjät heittävät rahastettavansa vastahakoisesti ja kiroillen. Ovelle ilmestyy myöskin ne kyydittävät, joiden kyytimiehinä nämä ulospassitetut nuoret miehet olivat, vaatien kovasti, että heidän kyytimiehensä ovat ilman muuta laskettava sisään, koska he ovat tehneet suorituksen heidän puolestaan. Nyt alkavat miehet pihalta hajaantua. Mikä menee nurkan suojaan saamaan vahvistusta katselemalla hyvin erehdyttävästi putelia muistuttavalla esineellä yötaivasta, mikä taasen tupaan tanssimaan. Vaan kun ne kyydissä olevat miehet yrittävät tupaan, juoksee joku niistä rahanahneista päästämään irti näiden hevosia, joten heistä toisen on jäätävä vartioimaan hevosia.

Miten tuvassa ovat tanssijoiden asiat kehittyneet, emme tiedä, sillä olemme jääneet ulos seuraamaan ulkoilmatapahtumia. Kohta kumminkin kuulemme tuvasta sellaisia ääniä, että kukaan ei saa lähteä pois kesken tanssin ja että sitä tanssitaan päivään asti. Tuosta kuulemastamme äänestä huolimatta tulee tuvasta parilla hevosella tanssimaan tulleet sen näköisinä että he ovat saaneet jo huvinhalunsa tyydytetyksi ja matkaavat koteihinsa. Mutta tämä taasen on rikkomus huvinpitäjien sääntöjä vastaan, varsinkin kun nämä poistuvat aikovat ottaa mukaansa osan tanssin sielua, nimittäin viedä mukanansa muutamia tanssityttöjä.

Taasen on tanssin pitäjien sekaannuttava asiaan kirouksin ja nyrkiniskuin, sekä koettaa kaiken mahdollisen mukaan riistää tytöt tupaan. Mutta äläpäs! Yksi hevoskunta karkasi aivan läpi käsien, vaan toista on pidettävä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tartutaan ohjaksiin ja kaadetaan reki. Mutta sittenkin, miten lienevät voimat väsähtäneet, kun taasen karkasivat. Ei auta muu kuin kiroilla tämän maailman metkuja ja peijauksia ja lähteä tupaan pysyttämään siellä niitä, jotka vielä jälellä ovat.

Tästä ei tule hyvää, ajattelemme me, sillä alku työn kaunistaa, mutta lopussa vasta kiitos seisoo. Kun huvinhalumme alkaa tuntua kyllästetyltä, lähdemme astelemaan yösijaa kohti. Saimme sitten kuulla toisten moittivan huveja, mutta toiset väittivät niiden olleen siivot. Mutta meillä oli niistä omat ajatuksemme.

Nyt, lukija, olemme käyneet vähän huvittelemassa. Mutta sittenkin miten lienee veressämme vähän vikaa, että se tuntuu jääneen niin vähälle, että mielemme tekisi vielä vähän reissaamaan. Siis lyökäämme kättä ja tilaisuuden tullen pistäydytään vielä jossakin.

Sitä odottamaan taasen jääden, piirrän

Jussinpoika. Kansan Voima 20.2.1926, s. 6.