Isä aloitti maalaamisen jo Pälkjärvellä ja sen naapurikunnissa Tahvo-isän apurina kesäisin ja hän oli töissä maalarina Malmin liikkeessä Värtsilässä ennen armeijan palvelukseen astumista. Olikin aika luonnollista, että sodan jälkeen Laihialle tultuaan isä hakeutui maalaustöihin. Hän oli aluksi maalausfirmassa Vaasassa mutta ilmeisesti huomasi, että Laihiallakin olisi töitä maalarille. Niinpä hän aloitti kiertämään ympäri Laihiaa polkupyörällä maalipurkit sarvissa. Töitä alkoi tulla vähitellen enemmänkin ja isä perusti 1950 oman maalausliikkeen. Hän palkkasi töihin laihialaisia maalareita. Aluksi työt olivat Laihialla mutta vähitellen myös naapurikuntien maalauskohteet alkoivat kiinnostaa ja niin oli hankittava uusi kulkuneuvokin; Fordson paketti-auto.
Vuonna 1956 Laihian seurakunta päätti maalauttaa suurikokoisen kirkkonsa niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Isäkin jätti tarjouksen kirkon maalaustyöstä ja onnistui saamaan siitä urakan. Tästä sai alkunsa isän kirkkomaalarin ura. Jo seuraavana vuonna eli 1957 isän porukka sai Kristiinan 1890-luvulla rakennetun uudemman kirkon sisämaalausurakan. Tämän projektin suunnittelijana ja valvojana oli Museovirastosta konservaattori Thorvald Lindquist. Isän ja Lindquistin tapaaminen tämän maalaustyön puitteissa oli erittäin ratkaiseva heidän molempien tulevaisuuden kannalta. Tästä alkoi heidän yhteistyönsä, joka kesti 37 vuotta ja heistä tuli vuosien mittaan erittäin hyvät ystävät. Lindquist totesikin jälkeenpäin monesti, kuinka hän yksinyrittäjänä ei olisi lainkaan onnistunut ja sen vuoksi oli iloinen, että isä maalausporukoineen tuli mukaan hetkellä jolloin hän oli antautua. Tuohon aikaan nimittäin ei vanhalle rakennuskulttuurille annettu mitään arvoa vaan kaiken piti olla uutta ja modernia.
Isän maalausliike hyötyi Lindquistin tapaamisesta niin, että alkoi saada kirkkojen maalaustöitä ympäri maata. 1960-luvun loppuun mennessä isä porukoineen oli maalannut jo lähes 30 kirkkoa, näiden joukossa mm. Kiihtelysvaaran kirkon maalaus 1967. 1960-luvulla vakiintui maalausporukan kokoonpano. Siihen kuuluivat Laihialta Jänisojan veljekset Kalevi, Jussi ,Pentti ja Sakari, Jussi Lemmetti, Jussi Väinölä ja Laihian naapurikunnasta Jurvasta Ahti Sjöblom sekä Kuusiston veljekset Olavi ja Lasse. Osa heistä oli mukana eläkkeelle pääsyyn asti.
Isän täyttäessä 50 vuotta Lindquist antoi isälle lahjaksi mapin, johon hän oli koonnut heidän siihenastisista yhteisistä töistään historiikkeja, työselityksiä , urakkapapereita ja kuvia. Mukana on myös Lindquistin omien tutkimusten perusteella itse tehtyjä värimalleja. Nimeksi tälle mapille hän antoi TYÖ tai TEHTÄVÄ. Se lukeekin tässä mapin selkämyksessä.
Kokemuksen ja taitojen lisääntyessä alkoi 1970-luvulla tulla kirkkojen lisäksi yhä enemmän muiden vanhojen julkisten rakennusten entisöintimaalaustöitä. Helsingissä maalattiin mm. Eduskuntatalossa, useissa ministeriöissä, pankkisaleissa ja lukuisissa rappukäytävissä. Helsingissä työt kestivät yhteen menoon yli viisi vuotta. Salon kaupungissa sijaitsevassa Joensuun kartanossa tehtiin mittavia maalaustöitä useampaankin otteeseen. Silloin kartanon omisti kreivi von Knorrig. Nykyään sen omistaa pankkiiri Björn Wahlroos.
Mutta oli niitä töitä joskus lähempänäkin, kun sillä Vaasan Hovioikeuden talon pohjoispään maalausten entisöinti tehtiin 1975-1976. Vaasan Hovioikeudesta tulikin vuosien mittaan tuttu rakennus, koska siellä tehtiin tämän jälkeen lähes vuosittain jotain maalaustöitä ja se jatkuu edelleenkin.
1970-luvun loppupuolella oli ainut työ, joka tehtiin Suomen rajojen ulkopuolella: Suomen Vanha Suurlähetystö Tukholmassa. Sen entisöinti kesti puolitoista vuotta. Mutta kyllä 1970-luvulla kirkkojakin ehdittiin maalata. Tunnetuimmat niistä varmasti ovat Kerimäen kirkko, joka maalattiin kesinä 1974-75 ja Turun Tuomiokirkko, jonka maalaustyöt kestivät lähes kolme vuotta. Tuohon aikaan isän maalausliikkeen toiminta oli suurimmillaan, sillä töissä oli lähes 30 maalaria. Tuomiokirkon työmaasta isä sai muistoksi kirkon vanhasta kuparikatosta tehdyn lautasen, jossa lukee: Turun Tuomiokirkon korjaustyö 1976-1979.
Laihian kunta ryhtyi jakamaan vuosittaista Yrittäjäpalkintoa 1978. Isä sai tämän ensimmäisen palkinnon ansioistaan pitkänlinjan yrittäjänä, joka tunnettiin ympäri maata. Isä sai myös maakuntalehti Pohjalaisen myöntämän Vaasan Jaakkoo-patsaan. Lehti myöntää patsaan vuosittain jollekin pohjalaiselle kulttuurin saralla merkittävästi ansioituneelle henkilölle. Tämä tapahtui vuonna 1983. Isä sai tämän tunnustuksen työstään vanhan rakennuskulttuurin parissa.
Pietarsaaren maaseurakunnan eli Pedersören hieno kivikirkko maalattiin 1983. Kolme vuotta myöhemmin se tuhoutui pahoin tuhopolton seurauksena ja niin se maalattiin uudestaan entiseen asuunsa. 1980-luvulla mittavin työ oli kuitenkin Vaasan Maaherrantalon entisöinti, se kesti tasan kaksi vuotta. Toinen pitkäaikainen työ Vaasassa oli Wasaborgin kiinteistön neljän porrashuoneen entisöinti. Myös Porissa oli pitkäaikainen puolitoista vuotta kestänyt Porin Raatihuoneen entisöinti. Isällä tuli työmaan aikana 70 ikävuotta täyteen. Samalla työmaalla kirvesmiehenä ollut Jussi piirsi isälle lahjaksi taulun, joka kuvaa isää maalaamassa koristemaalauksia Raatihuoneen salin seiniin.
Isähän hallitsi itse kaikki eri työvaiheet ja työtavat suvereenisti. Niinpä hänet oli kutsuttu jäseneksi
Pohjoismaiseen konservaattoriliittoon ja hän sai käyttää konservaattorin titteliä. Isä oli opettanut vuosien varrella työmailla monelle maalarille erikoismaalauksen niksejä. Samoin hän teki vetämillään erilaisilla entisöintikursseilla lähinnä Kyrönmaan alueella. Laihian naapurikuntaan Ilmajoen Käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen oltiin perustamassa erikoismaalauslinjaa 1980-luvun loppupuolella. Isää pyydettiin opettajaksi tälle linjalle ja isä lupautuikin ottamaan tehtävän vastaan. Hän toimi siellä opettajana 1-2 päivänä viikossa neljän vuoden ajan. Sinä aikana tehtiin Ilmajoella olevan Herkoolin kartanon entisöintityöt opetustyönä.
Suurilla suomalaisilla rakennusfirmoilla oli 1980-luvulla suuria ja vaativia entisöintikohteita mm. Moskovassa. YIT:llä oli koko korttelin kattava Metropol-hotellin entisöintityö juuri Moskovassa. Sieltä pyydettiin syksyllä 1987 isää katsomaan kohteen erikoismaalustöitä ja tekemään niistä kustannusarvio. Isä lupautui tehtävään ja oli muistaakseni reilun viikon paikan päällä. Matka oli isälle kaikin puolin mahtava elämys ja kokemus. Mutta sen kruunasi ennen kaikkea se, että Saara, Tuomo ja Johanna asuivat silloin Moskovassa. Isä sai asua heidän luonaan ja olo oli turvallinen ja kotoisa, kun oli vieraanvarainen ja kaupunkia tunteva isäntäväki. YIT:ltä kysyttiin olisiko isä halukas vetämään Metropol-hotellin erikoismaalausten entisöintityön, mutta isä kieltäytyi kunniasta, sillä hän oli opettajanakin Ilmajoella ja ikääkin alkoi olla jo lähes 70 vuotta.
Laihian toisen naapurikunnan Mustasaaren kirkko entisöitiin 1987. Tätä rakennustahan ei alunperin tehty kirkoksi vaan siinä toimi Vaasan Hovioikeus. Eikä rakennus ulkoapäin näytäkään perinteiseltä suomalaiselta kirkkorakennukselta, mutta sisätiloissa on kirkon tuntua ja se on mielestäni todella upea niin kuin kuvista voi todeta.
Mustasaaren kirkko entisöitiin vuonna 1987 Vaasan hovioikeuden entisöity istuntosali
Nykyiseen Vaasan Hovioikeuden taloon entisöitiin vuonna 1994 suullisia kuulusteluita varten tilat. Näiden tilojen vihkiäistilaisuuden yhteydessä isä sai vastaanottaa hänelle myönnetyn arvokkaan hovioikeusmitali PRO IUSTITIAN. Mitali myönnettiin eri ajankohtina vuosien 1972-1994 suoritetuista töistä Vaasan uuden hovioikeudentalon restauroinnissa ja kulttuurihistoriallisten arvojen tallennuksessa.
Isälle erityisen mieluisa työ oli varmasti myös Koivulahden kirkon maalaustyö; sijaitsihan isä ja äidin kesämökki Koivulahden Österhankmossa. Mökille mennessään he ajoivat aivan kirkon kiviaidan vierestä ja niinpä kirkkokin varmasti tuntui hyvin tutulta.
Isän viimeiseksi kirkkomaalaustyöksi jäi Sulvan kirkon entisöinti. Se vihittiin jälleenkäyttöön ensimmäisenä adventtina 1994. Isän viimeiseksi työmaaksi jäi syksyllä 1994 aloitettu Porin kaupungintalon pääportaikon entisöinti. Isä kuoli 17. joulukuuta ja me muut teimme tämän työn loppuun.
Jos haluaa tiivistää isän entisöijän uran lyhyesti kahteen lukuun, niin ne ovat: 84 kirkkoa ja nelisenkymmentä muuta suurempaa julkisen rakennuksen entisöintimaalausta. Jos taas isän henkilönä haluaa kuvata kahdella sanalla niin kuin useimmat isän tunteneet hänet
muistavat: sanat ovat MAALARI JA HERRASMIES.
Kuvat kirjoittajan arkistosta
Juttu on julkaistu Pälkjärveläinen-lehdessä 4/2011
