Kannoin kotiini pahvilaatikollisen entisen Pälkjärven pitäjän kirjaston kirjoja. Kirjat ovat yhä evakossa, kiertolaisina. Mikäpä siinä. Jätin kesken aloittamani Jari Tervon kirjan ja aloitin tutustumisen pälkjärveläisiin tulijoihin. Eikun lukemaan.
Ensimmäisenä osui käteeni Olli Purhopirhiäisen huumoripläjäys: 37 juttua. Kirja tuli luetuksi illassa. Vanhaa, mutta kuitenkin monilta osiltaan niin tähänkin aikaan osuvaa. Kirjojen joukossa näkyi mm. Juhani Ahoa, Santeri Ivaloa, Aleksis Kiveä, Joel Lehtosta ja monta muuta mielenkiintoista. Kirjat ovat pääosin 20 – ja 30 – luvuilta. Yksi 1800- luvun puolelta. Monta nautinnollista lukukokemusta odottaa vielä ennen kirjojen matkan jatkumista.
Pälkjärven pitäjäseuran sivut kertovat kunnassa olleen ennen sotia kantakirjaston, jolla oli piirikirjastot Ilmakassa, Kurikassa ja Naatselässä. Pohjois- Karjala lehdessä 3.5.1900 olleessa pikku- uutisessa mainittiin, että Pälkjärven lainakirjastossa oli 568 nidosta. Samassa uutisessa kerrottiin, että Pälkjärvelle tuli vuosisadan vaihteessa kotimaisia suomenkielisiä lehtiä 111 vuosikertaa ja ruotsinkielisiä 6 vuosikertaa. Ulkomaisia lehtiä sinne tuli yksi vuosikerta. Mistään en löytänyt tietoa siitä, että kenen toimesta ja minne kirjasto oli evakuoitu, vieläpä kaksikin kertaa.
Unto Kortelainen mainitsee kuitenkin kesällä 1947 tai 1948 isänsä toimeksiannosta selvittäneensä Hammaslahdessa isossa ladossa Pälkjärven kirjaston kirjoja. Myöhemmin kirjoja myytiin huutokaupalla. Selvisi, että minulla on luettavanani juuri ne Unto Kortelaisen pitäjäseuralle luovuttamat noin 20 kirjan erä.
Kirjat tekevät yhä matkaa. Seuraava kirjojen matkan kohde on Sipoossa. Voisikohan olla niin, että se paikka olisi jo kirjojen loppusijoituspaikka ja kirjatkin saisivat ansaitsemansa vanhuuden lepokodin?
Jokaisen kirjan sisäkansi sisältää lainausohjeet, joita näytetään noudatetun, koska vuosikymmeniä kestäneen lehtiä kellastuttavan ”kiertolaiselämän” lisäksi kirjoissa ei näy huolimattoman käsittelyn aiheuttamia vaurioita, kuten vaikkapa hiirenkorville taiteltuja lehtiä.
Lainausohjeet
Lainaajia pyydetään kaikkien kirjaston käyttäjien edun nimessä noudattamaan seuraavia ohjeita: Pidelkää kirjoja hyvin! Älkää siis koskaan kirjoitelko tai piirusteltako niihin, älkää taittako niiden lehtiä merkiksi, tai käännelkö niitä kostutetuin sormin hiertämällä. Käyttäkää kirjanmerkkinä paperikaistaletta! Älkää viekö niitä kääreettä ulos! Älkää myöskään antako niitä lasten käsiin! Kirjan turmeltumisesta on kirjastonhoitajan arvion mukaan suoritettava korvausta aina sen täyteen ostoarvoon saakka. Palauttakaa kirjat määräaikana! Laiminlyönnistä seuraa sakko tai lainausoikeuden menetys määräajaksi. Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista.
XXX
JK.
Juttu on kirjoitettu marraskuussa 2012. Jutun kirjoittamisen jälkeen kirjat menivät Sipooseen veljelleni Alpo Pesoselle. Alpo kuoli maaliskuussa 2015. Kirjojen kohtalosta veljeni kuoleman jälkeen minulla ei ole tietoa.
Minulla on vielä jäljellä seuraavat kuusi kirjaa:
Elie Berthet: Aarniometsän poika
Fritz Reuter: Setä Bräsig pehtoorina
Heikki Asunta: Mastolyhty
Hellä Raita: Maan povella
Olli Purhopirhiäinen: Novelleja
Pentti Haanpää: Syntyykö uusi suku? Tästä Haanpään kirjasta on SF- elokuva olemassa.
Kuva Maija Varonen
