ORVOKKEJA ÄIDILLE / Riitta Pakarinen

Laihialla vietettyjen evakkovuosien jälkeen Pälkjärveltä lähtöisin ollut perheemme muutti Hämeenlinnaan, Larin Kyöstin kadulle. Leikimme siskoni kanssa kammarin pöydän alla, kun jäin kuuntelemaan seinähyllyllä olevasta radiosta soivaa iskelmää “Orvokkeja äidille”. Esittäjä oli Eero Väre. Se taitaa olla ensimmäinen muistikuvani äitienpäivästä. Ehkä sitä ei sota-aikana eikä vieraissa evakkotaloissa sen kummemmin perheessämme vietettykään.

Äiti liikuttui erityisesti noista laulun sanoista, jossa tytär kuljettaa sokeaa äitiään kevättä ihastelemassa. Äidin mummo, Marfa (Martta) Vornanen menetti näkönsä vanhemmiten. Marfa asui poikansa perheessä Pälkjärven Ilmakassa ja hänen poikansa lapset toimivat sokean mummon silminä. Martta Vornanen kuoli ensimmäisellä evakkomatkalla Maaningalla.

Muutimme omaan kotiimme Pielisensuun (myöhemmin Joensuu) Utraan syksyllä 1948. Kevät 1949 oli aikainen, joten keto-orvokit kukkivat sinisenään parilla peltotierakeellamme jo äitienpäivänä. Niistä sai pienillä kätösillä poimittua äidille kukkakimpun tarjottimen reunalle.

Läheisellä Sahamyllynkadulla toimi hetken aikaa Laineen kauppa. Olimme säästäneet pennosimme ja ennen äitienpäivää suputimme äidin korvaan, että haluaisimme ostaa hänelle lahjan. Äiti suputti takaisin, että ostakaa sokerivakka. Ehkä hän oli huomannut sen hyllyssä Laineen kaupassa asioidessaan.

Kauppiaan rouva oli kotosin jostain ruotsinkieliseltä alueelta ja puhui huonosti – jos ollenkaan – suomea. Koriste-esineet olivat tietenkin tiskin takana, ylimmällä hyllyllä. Rouva ei ymmärtänyt laisinkaan mitä olimme ostamassa, vaikka kuinka olisimme osoitelleet kohti ylähyllyä. Ilmeisesti sokerivakka oli hänelle outo sana, vaikka luulisi että ei se niin kovin kaukana ollut ruotsinkielisestä vastineesta.

Kun olimme poistumassa kaupasta allapäin, pahoilla mielin, itse kauppias tuli portailla vastaan. Tuulispäänä hän ryntäsi sisälle ja otti  lasisen sokerivakan alas ylähyllyltä. Samalla hän loi tuiman katseen rouvaansa. Taisimme saada muutaman irtokaramellinkin palkaksi pettymyksestämme. Äiti yllättyi iloisesti lahjastamme. Mekin yllätyimme, kun onnistuimme ostamaan sen – loppujen lopuksi.

Minä aloitin kansakoulun syksyllä 1949 Utran puukoulussa. Se näkyi kotimme ikkunaan. Jälkikäteen olen ihmetellyt, miksi olin vain yhden ainoan kerran esiintymässä koululla pidetyssä äitienpäiväjuhlassa, vaikka yleensä minua pyydettiin aina runoja lausumaan tai lukemaan jokin kertomus.

En tahtoisi ajatella näin, mutta pakostakin tulee mieleen, että eikö siirtolaisperheiden äitejä haluttu alkuaikoina kyseiseen juhlaan? Se ainoa esiintymiskerta oli neljännen luokan keväällä, syksyllä siirryin oppikouluun.

Vuodet ja vuosikymmenet vierivät. Kun isä oli kuollut eikä äiti pystynyt enää asumaan yksin, hän oli hetken aikaa eräässä hoitokodissa. Hoitokoti sijaitsi rovasti Antti Kukkosen entisten peltojen reunamalla. Äidin askel oli jo lyhyt kun vaelsimme käsikädessä vihreällä kevätniityllä. Huomasin pellolla sinisiä keto- ja aho-orvokkeja ja kumarruin niitä poimimaan. Kun ojensin orvokkikimppuni äidille, hän hymyili kauniisti.

Hyräilimme yhdessä: “Äiti pieni orvokit kukkahan jo saa/niin kauniina ne jälleen kukoistaa./ Taivaan sini niitten kai värjää kukinnon/ äiti pieni hymyää jo kevät tullut  on.” Kiuru säesti lauluamme korkealla koivun latvassa.

Jutun orvokkikuvat Lissu Kaivolehto




Äitienpäiväjuhla Pälkjärvellä 1929
Lisää äitienpäiväkuvia löytyy kotisivujen kuvagalleriasta: Juhlat ja tapahtumat

Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1918. Aluksi juhlapäivän ajankohta vaihteli, mutta vuodesta 1927 äitienpäivää on vietetty toukokuun toisena sunnuntaina. Äitienpäivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi 1947.

1907 perustettu Kotikasvatus-Yhdistys (nykyisin Suomen Vanhempainliitto) teki ahkerasti valistustyötä koulun ja kodin yhteistyön tukemiseksi tunnuslauseenaan ”Koti on kansan sydän”. Yhdistyksellä ja opetushallituksella olikin suuri vaikutus äitienpäiväjuhlien yleistymiseen kouluissa ja kodeissa. Yhdistys muun muassa painoi ohjelmalehtisiä, joista koulut saivat valmiita ohjelma-aiheita omiin juhlatilaisuuksiinsa ja opetushallitus tarjosi tilat ja henkilöstön juhlien järjestämiseen.


Pälkjärven kouluilla vietettiin äitienpäiväjuhlia vuosittain. Unto Kortelaisen mieleen on jäänyt äitienpäivä 1943 poikkeuksellisista sääolosuhteista ja ohjelman esittämisen jännityksestä.

Kuuntele Unton äitienpäivätarinaa….

Puhelinkeskustelu Unto Kortelainen / Matti Holopainen