Yhdysvaltojen vuoden 1929 pörssiromahduksella oli valtavat vaikutukset. Eurooppaan iski 1930 luvulla suuri lama ja se sai aikaan poliittista kuohuntaa. Tämän kuohunnan aallot löivät myös kaukaiseen Suomeen ja Pälkjärven pitäjään.
Hannu Väisänen kertoo kunnanvaltuutettuna ja kansanedustajana toimineen Jalmari Väisäsen tarinaa Pälkjärven kunnalliselämässä.
Lapuan laki Pälkjärvellä
”Jos et menisi”, Josefiina sanoi.
”Kyllä ne tietää, missä minä asun, ja voi ne tulla hakemaan kotoakin”, Jalmari vastasi.
Lähtiessään hän sanoi kotiväelleen kellonajan, että jos hän ei tule takaisin siihen mennessä, niin hän ei tiedä, tuleeko ollenkaan.
Syyskuun 26. päivänä vuonna 1930 isoisäni Jalmari (Hjalmar) Väisänen lähti kotoaan Heposelältä Pälkjärven kunnanvaltuuston kokoukseen tietäen, että sinä päivänä valtuusto aiottiin ”puhdistaa kommunisteista”. Kunnantalon ulkopuolella odotti auto, jolla hänet oli tarkoitus kyyditä pois paikkakunnalta.
Kun määräaika lähestyi, Jalmarin puoliso Josefiina katsoi jatkuvasti kelloa ja ikkunasta tielle, tuleeko Jalmari takaisin vai ei.
Sosialidemokraatti Jalmari Väisänen oli ollut valtuuston jäsen vuodesta 1921 alkaen, ja syksyllä 1929 hänet oli valittu ensimmäisen kerran kansanedustajaksi.
Johdanto
Kunnanvaltuustojen poliittisia voimasuhteita ei muutettu voimakeinoin ensimmäisen kerran vuonna 1930.
Vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa äänioikeuden saivat kaikki yli 24-vuotiaat. Toisena maana maailmassa Uuden Seelannin jälkeen myös naiset saivat äänioikeuden, ja ensimmäisenä maana maailmassa naiset voivat olla myös ehdokkaina. Kunnallisvaalit jäivät ennalleen eli niissä äänestettiin äyrien mukaan (mitä enemmän maksoi veroa, sitä enemmän oli ääniä). Köyhimmillä ei ollut lainkaan äänioikeutta, eikä aviovaimoilla ja muilla naisilla, jotka eivät itse hallinneet omaisuuttaan.
Venäjän tsaari Nikolai II oli hyväksynyt eduskuntauudistuksen, mutta jätti vuonna 1914 vahvistamatta samantapaisen lain, joka olisi laajentanut äänioikeutta kunnallisvaaleissa. Kun Nikolai II luopui vallasta vuoden 1917 alussa (helmikuun vallankumous) Suomen eduskunta alkoi käsittelemään lakeja kunnallisen äänioikeuden laajentamiseksi. Vasemman laidan sosialidemokraattien mielestä eduskunta toimi liian hitaasti, ja niinpä se, johtamiensa punakaartien tukemana, puhdisti valtuustoja porvareista ja pani omia miehiään tilalle. [1] (Hakasuluissa olevat numerot ovat lähdeviitteitä.)
Kymmenkunta vuotta myöhemmin toinen ääriliike alkoi poistaa kunnanvaltuutettuja luottamustoimistaan ulkoparlamentaarisin keinoin.
Suomen vapaus/kansalais/luokka/sisällissodan loppuvaiheissa väkivaltaista kumousta kannattavat sosialidemokraatit siirtyivät Venäjälle, jossa he perustivat Suomen Kommunistisen Puolueen 29.8.1918. Moskovan johtama puolue puuhasi jatkuvasti Suomessa vallankumousta, vaikka sen peitejärjestöt kiellettiin monta kertaa. Eduskunta hyväksyi 15.7.1930 kommunistilain, joilla pyrittiin estämään kommunistien tai kommunisteiksi epäiltyjen pääsy kunnallisiin luottamustoimiin. (Sosialidemokraatit vastustivat lakia sanoen, että lailla ei voi lopettaa aatetta, mutta kun lapuanliike lakkautettiin Mäntsälän kapinan (1932) jälkeen, SDP ei pannut vastaan – ja ironista kyllä kommunistilaki oli säädetty lapuanliikkeen painostuksesta!) Lain tuli astua voimaan 1.1.1931. Lapuanliike ei malttanut odottaa lain voimaantuloa, vaan ryhtyi suoraan toimintaan. [18]
Valtuustojen puhdistamiset noudattivat samaa kaavaa. Puhdistajat järjestivät kansalaiskokouksen, jonka valitsema lähetystö vaati kunnanvaltuustolle lähettämässään kirjeessä valtuuston kommunistijäsenten eroa. Useissa kunnissa painostukseen osallistuivat valtuuston porvarilliset jäsenet esimerkiksi jäämällä pois valtuuston kokouksista. Pohjois-Karjalassa eroamaan vaadituista 20 valtuutetusta vain 3 oli kommunisteja. Heistä 5 erosi tai erotettiin, heidän joukossaan kaikki kommunistit. [15]
Kansalaiskokous 5.9.1930
Pälkjärvellä kansalaiskokous pidettiin Iljalan nuorisoseuran talolla 5.9.1930. Alun perin kokous päätti kehottaa neljää kunnanvaltuutettua luopumaan valtuustosta ja kaikista kunnallisista luottamustoimistaan [2]. Lisäksi kokous päätti antaa varoituksen yhdelle maalaisliiton valtuutetulle [3]. Kokouksen pöytäkirjassa erovaatimus kohdistettiin ainoastaan kahteen valtuutettuun:
Koska kuntamme valtuustoon on sosialistien nimellä ja listoilla tullut valituksi Hj. Väisänen Heposelältä ja Juho Nousiainen Kuhilasvaarasta jotka kaikella toiminnallaan sekä puheillaan että päätöksillään sekä valtuustossa ja muuallakin ovat osoittaneet olevansa mielipiteiltään kommunisteja jotka molemmat ovat osallistuneet punakapinaan ja saaneet siitä tuomion, vastustavat kaikkea isänmaallista toimintaa vahingoittaen täten maamme itsenäisyyttä ja vapautta päätti kokous yksimielisesti että heidän on jätettävä paikkansa valtuustossa ja poistuttava sieltä välttääkseen kuntalaisten jo tarpeeksi kiihtyneen mielen vakavampia toimenpiteitä. Sillä kokous piti välttämättömänä sitä ettei heidän toimintansa saa enempää valtuustossa kuin muissakaan kunnan luottamustoimissa jatkua ja häiritä rauhallista toimintaa.
Valtuuston kokous 26.9.1930
Kansalaiskokouksen valitsema lähetystö, jota johti kansakoulunopettaja Eino Nousiainen, tuli kunnanvaltuuston kokoukseen 26.9.1930 ja jätti sille kansalaiskokouksen pöytäkirjan. Sortavalassa ilmestyvä sosialidemokraattien lehti Kansan Voima kertoo [4]:
Valtuuston sosialidemokraattisen jäsenet vastustivat kirjelmän käsittelemistä, koska sitä ei ollut mainittu kokouksen esityslistassa ja koska eroamisvaatimus oli lakiin perustumaton. Mitä itse väitteeseen tuli, Jalmari Väisänen kertoi, että hän ja Juho Nousiainen eivät ole kommunisteja, vaan sosialidemokraatteja ja että ainakaan hän ei eroa valtuustosta vapaaehtoisesti. Kun porvarit todistelivat eroamaan vaadittujen valtuutettujen kommunistisuutta ja mainitsivat, että nämä olivat olleet vuonna 1918 pidätettyinä, Jalmari Väisänen vastasi, että vaikka hänet vuonna 1918 pidätettiin, hänet vapautettiin ennen kuin valtiorikosoikeudet alkoivat istuakaan, ja pidätys ei voinut johtua kommunistisuudesta, koska kommunismia ei vielä Suomessa tunnettukaan. Kun Väisänen ja Nousiainen eivät suostuneet eroamaan, porvarilliset valtuutetut ilmoittivat poistuvansa kokouksesta, jolloin puheenjohtaja Martti Kilpiranta keskeytti kokouksen ja määräsi jatkokokouksen pidettäväksi 29. päivänä. Jalmari Väisänen ilmoitti, että kokouksen siirtäminen on turhaa, sillä hän ei eroa valtuustosta jatkokokouksessakaan ja että hän ryhtyy hakemaan oikeusturvaa tehtyjä laittomia hyökkäyksiä vastaan.
Eino Kortelainen kertoo
Eino Kortelainen kertoo haastattelussaan [13]:
Lapuanliike tuntui kouriintuntuvasti. Nuorisoseuran talolla eräät kiihkoilijat olivat hommanneet kansalaiskokouksen ja siellä oli päätettynä jotta Pälkjärven kunnanvaltuustossa on 4 kommunistia ja ne pittää saaha pois. Oli valittu 30-henkinen lähetystö seuraavaan valtuuston kokoukseen jossa esitettään se vaatimus ja jos se ei muuten tehoa niin sitten pannaan väkivalta käyntiin. Se 30-henkinen lähetystö tuli sitten sissään, meitä ol Pälkjärven valtuustossa 8 porvarrii ja 7 sos.demokraattia. Sos.dem. ryhmästä olivat valinneet 4 jotka oli heiän mielestään kommunisteja: kunnallisneuvos Jalmari Väisänen (nyk. Liperissä) Juho Nousiainen, Väinö Nousiainen, ja mie olin 4:s. Valtuuston puheenjohtaja kanttori Kilpiranta kun ties jotta semmonen tulloo siinä valtuuston kokkouksessa ja oli toedottanna nimismiehelle ja nimismies tuli kokoukseen. Hän istui valtuuston puhjoh:n vieressä.
Kansalliskokkous oli etumieheks valinnut kansakoulunopettaja Eino Nousiaisen. Tämä tuli sisällen ja esitti kansalaiskokouksen päätöksen. Vaati ed.m. henkilöiden erottamista valtuustosta. Esityksen jälkeen valtuutetuille puh.vuoro. Väisänen sanoi etteivät he ole kommunisteja ja kansa on valinnut laillisilla vaaleilla sos.demokraatteina, emmekä siis ole kommunisteja emmekä lähe pois. Juho Nousiainen puolustautui samalla tavalla, samoin jokkainen vuorollaan toisti etteivät ole kommunisteja eikä vappaasti lähetä.
Asessori Ruuth oli nimismies; Vähän aikoo väiteltiin eikä myö lähetty pois kukkaan, eihän siinä piästy asioissa etteenpäin. Porvarillisen puolueiden edustajat alko lähtee pois, ensin lähti lähetystön johtaja Nousiainen — valtuusto rupes jäämään laillisuutta vaille. Puhjoh. sano jotta sitten 8 päivän päästä pietään uus valtuustonkokousyritys. Väisänen ilmoitti että ei lähdetä sillonkaan, jos sama este tulloo olemaan sillonkin. 8 päivän perästä saatiin pitää kokous rauhassa, ei ne sitten tulleet sinne enää.
Väisäsellä on se kansalaiskokkouksen pöytäkirja, ei tiiä onko siihen osallistunut pappisväkkee.
Onni Väisänen muistelee
Jalmari Väisäsen veljenpoika Onni Väisänen kertoo [14]:
Sitte vielä muistan sen Jalmari-setästä sillon, ku ol se tappomeininki. Errään kerran ol sitte kunnanvaltuuston kokkous. Se ol siinä kunnantalolla. Ja sitten ol puhe, jotta Jallu viiään tässä kokkouksessa. Ja sitte yhtenä yönä Jallu kävi nimismiehelle sanomassa Värtsilässä, pyörällä, jotta tule kokkoukseen. Mun setä huasto. Siellä töissään Heposelällä. Ja sinnehän kokkoontu sitä paikkakunnan porukkoo. Esmerkiks Väinö Malinen ol tuolta Päläksuaresta ja paljo muitakkii miehii, jotta siinä tulloo semmone käsrysy. Kokkouksen piti alakoo, kunnanvaltuuston kokkouksen, nimismies tul sinne ja viiskö vaiko kuus tul sinne, siihen aikaa sanottii liikkuvii poliisii lentäviks, ja Ruuth istu, siinä ol keskellä siinä kunnantalon tuvassa ja ol sanona kokkous pietään ja polliisit kiertel sielä ympärriisä ja Jalluu ei viety sinne Venäjälle.
Kansalaiskokous 28.9.1930
Päivää ennen valtuuston uutta kokousta Kuhilasvaaran nuorisoseuran talossa pidettiin kansalaiskokous, jossa päätettiin seuraavaa:
Yllämainittu kokous keskusteli kysymyksestä onko ilmennyt Juho Nousiaisen ja Hj. Väisäsen julkisessa toiminnassa mitään sellaista mikä viittaa kommunismiin. Yleisen äänestyksen perusteella tuli ilmi että mitään sellaista ei ollut kokouksen läsnäolijoiden tiedossa joten kokous toivoo että mainitut henkilöt tämän perusteella saavat toimia Pälkjärven kunnanvaltuustossa.
Valtuuston kokous 29.9.1930
Tähän kokoukseen saapui taas Eino Nousiaisen johtama lähetystö vaatimaan samojen valtuutettujen eroa kuin edellisessä kokouksessa. Jalmari Väisänen selitti, että hän ei ole kommunisti eikä lähde valtuustosta vapaaehtoisesti, mutta jos valtuusto päättää heidän erottamisestaan, niin heillä ei ole muuta keinoa kuin erosta. Hän myös selosti yllä mainittua Kuhilasvaaran kansalaiskokouksen päätöstä. Eino Nousiainen vaati Jalmari Väisästä ja Juho Nousiaista eroamaan valtuustosta ja elleivät nämä poistu, on porvarivaltuutettujen lähdettävä kokouksesta. Tämän jälkeen valtuuston puheenjohtaja Martti Kilpiranta keskeytti kokouksen ja ilmoitti, että jättää asian valtuutettujen erottamisesta maaherran ratkaistavaksi. [5]
Joensuussa ilmestyvä kokoomuksen Karjalainen kertoi, että kokoukseen saapui vasemmiston lähetystö, joka esitti jonkun torikokouksen pöytäkirjan, jossa selitettiin, että kunnanvaltuutetut Jalmari Väisänen ja Juho Nousiainen eivät muka ole mielipiteiltään kommunisteja. Kokoukseen oli myös saapunut porvarillisten kuntalaisten lähetystö vaatimaan Väisäsen ja Nousiaisen eroamista. Kun nämä eivät suostuneet eroamaan, valtuuston puheenjohtaja hajotti kokouksen määräämättömäksi ajaksi. [6]
Maaherran ratkaisu
Martti Kilpirannan maaherra Gustav Iganatiukselle lähettämä kirje ei ole säilynyt, mutta sen sisältö voidaan päätellä maaherran vastauksesta. Itse asiaan hän ei ottanut mitään kantaa [7]:
Koska kuitenkin mainitsemanne tapaus ei sisälly niihin, jotka kunnallislain 70 pykälän mukaisesti ovat ratkaistavakseni alistettavat eikä maaherra, jolle valtuuston päätöksistä voidaan valittaa, saa neuvoja antamalla tehdä itseänsä esteelliseksi, kehoitan Teitä, jonka valtuuston puheenjohtajana on huolehdittava, sekä valtuuston kokoonkutsumisesta tarpeellisiin kokouksiin että järjestyksen ylläpitämisestä valtuuston kokouksissa, toimimaan niin että valtuusto täyttää sille lain mukaan kuuluvat tehtävät. Valtuuston jäsenten poissa olosta määrää kunnallislain 25 pykälä rangaistuksen ja voidaan valtuuston jäsenet, ellei he täytä heille kuuluvia tehtäviä saattaa kihlakunnanoikeudessa syytteeseen virkavirheestä.
Vielä tahdon huomauttaa että viime heinäkuun 31 päivänä tapahtunut lainmuutos ei koske kuluvan vuoden loppuun toimivaa valtuustoa, joka pysyy sellaisenaan, mikäli ei eroja kunnallislain 11 pykälän perusteella tapahdu.
Siihen lyhyeen aikaan nähden, joka nykyisellä valtuustolla on toimikaudestaan jälellä, luulisi Teidän voivan saada asiat sovinnossa järjestymään, josta odotan tietoa.
Nimismiehen puhuttelu
Maaherra lähetti kirjeestä kopion nimismies Veli Ruuthille ja kirjoitti [7]:
[K]ehoitan Teitäkin koettamaan tämä asia järjestämään hyvällä. Eihän luulisi kun valtuusto uusiintuu ensi vuoden alussa olevan vaikeata tulla toimeen nämät pari kuukautta samassa kokoonpanossa, jossa se on ollut pitkät aikaa. – Ellei valtuusto ryhdy toimimaan, on Teidän siitä tänne ilmoitettava ja silloin ei ole muuta neuvoa kuin syyttää sen jäseniä virkavirheestä.
Kirjeen saatuaan nimismies Veli Ruuth piti Pälkjärven kunnanvaltuuston porvarillisille jäsenille puhuttelun, jonka jälkeen hän saattoi kirjoittaa maaherralle [8]:
[I]lmoitan, että Pälkjärven kunnanvaltuusto puheenjohtajansa kutsusta kokoontuu kuluvan lokakuun 27 päivänä varsinaiseen kokoukseensa. Kun valtuuston jäsen Jalmari Wäisänen nyt on kansanedustajan ominaisuudessaan poissa paikkakunnalta on suurimman kiihtymyksen syy poissa, joten valtuusto tulee täyttämään sille lain mukaan kuuluvat tehtävät. Muutoin olen, valtuuston porvarillisia jäseniä puhuteltuani, tullut siihen vakaumukseen, että mitään epäjärjestyksiä ei Pälkjärvellä tule asian johdosta syntymään, ja että vaikka kansanedustaja Wäisänen tulisikin valtuuston kokouksiin, niin hänen läsnäolonsa ei vaikuta mitään asioitten kulkuun.
Jalmari Väisänen kertoo vuonna 1978
Haastattelussaan vuonna 1978 Jalmari Väisänen kertoo [19]:
Siellähän [Pälkjärvellä] oli yksi pappi vain, eikä sitä mitenkään tullut erikoisemmin näkyviin. Joka tapauksessa ei kanssakäymistä ollut niiden keskuudessa, jotka olivat työväenliikkeessä mukana, puhumattakaan niistä, jotka kirkosta eros. Minun täytyy sanoa, että myöhemmin samat papitkin suhtautuivat minuun jo vallan hyvin. Lapuan liikkeen aikana jouduin vähän poliittisen vainon alaiseksi, siellä porvarillisissa piireissä minua vastustettiin. Olin tullut –17 ja –18 oli kansalaissota ja sen jälkeen minua käytiin vaatimassa pois valtuustosta. Siellä olivat porvarillisista piireistä laatineet päätöslauselman ja vaatimuksen, jossa oli toista sataa nimeä alla, pitäjän parhaat porvarit ja muitakin. Niin kerrottiin, että sikäläinen pappi (nimi ei nauhalla) oli sanona, että mitä ne oikein sen Väisäsen kanssa meinaa, että sehän on ollut kunnon ihminen. Niin suhtauduttiin ja varsinkin Lapuan liikkeen ja viimesten sotien jälkeen jo toisella tavalla kaikissa piireissä. Pälkjärvi oli pieni kukoistava maatalouspitäjä.
Jalmari Väisänen muistelee vuonna 1983
90-vuotiaana kirjoittamissaan muistelmissa Jalmari Väisänen kertoo asiasta jo humoristisesti [10]:
Seuraavan kerran [vuoden 1918 jälkeen] kohdistivat Pälkjärven porvarit huomionsa minuun 26. syyskuuta 1930, jolloin parikymmentä isänmaan ystävää astui Pälkjärven kunnanvaltuustoon opettaja Eino Nousiaisen johdolla, joka oli myöhemmin opettajana Liperin Ylämyllyllä ja myös Liperin kunnanvaltuustossa. Kansalaiskokouksen tekemän päätöksen velvoittamana vaadittiin [Juho] Nousiaista ja minua heittämään paikkansa kunnanvaltuustossa. Vaatimuksen täytäntöönpano epäonnistui ja päätettiin jatkaa 29. syyskuuta mainittuna vuonna. Eräänä syynä epäonnistumiseen lienee ollut, että nimismies Veli Ruuth ja ylikonstaapeli Veli Karhu istuivat äänettöminä vieraina valtuuston kokoushuoneessa. Tämä toinen kokous oli jo vähän värikkäämpi ja monipuolisempi. Virkavalta puuttui, mutta paikalla oli kaksi porvarien lähetystöä: toinen kehotti meitä olemaan vankasti paikallaan kun taas toinen oli karkottamassa meitä ulos. Tämäkin kokous keskeytettiin ristiriitaisten vaatimusten vuoksi. Porvarilliset valtuutetut päättivät kääntyä maaherran puoleen pyytäen neuvoa häneltä miten olisi meneteltävä. Maaherra lähettikin hiekansapekkaan kirjelmän, jossa kehotti poistamaan kokouksen häiritsijät, että valtuusto saa jatkaa rauhassa sille kuuluvaa tehtävää. Niin sitä sitten jatkettiin aina siihen asti kunnes väkevämmät vaatijat marssittivat koko kunnanvaltuuston pois pitäjästä kaikkine asukkaineen. Mitä me opimme tästä ymmärtämään?
Jalmari Väisäsen pidättämisestä vuonna 1918 olen kertonut Pälkjärveläisessä 19/2017 [11] ja muista vuosien 1917–1918 tapahtumista numerossa 21/2018 [12].
Uusi eduskunta kokoontui 21.10.1930. Jalmari Väisänen oli eduskunnan istunnoissa 21., 22., 24., 28., 30. ja 31. päivänä lokakuuta [16]. Hän oli poissa istunnosta 27.10., jolloin hän oli läsnä Pälkjärven kunnanvaltuuston kokouksessa. Mitään järjestyshäiriöitä ei syntynyt. [17]
Lähteet
[1] Keijo Kylävaara: Vuosi seitsemäntoista. Helsingin Sanomat. Helsinki 1967. (s. 92–98).
[2] ”Kansalaiskokous Pälkjärvellä.” Karjalainen 6.9.1930.
[3] ”Lakivastaisia puuhia Pälkjärvelläkin.” Karjalan Maa 13.9.1930
[4] ”Valtuustoterroria Pälkjärvelläkin.” Kansan Voima 27.9.1930.
[5] ”Pälkjärven kunnan asiat hunningolle.” Kansan Voima 30.9.1930.
[6] ”Pälkjärven kunnanvaltuusto.” Karjalainen 30.9.1930.
[7] Maaherran kirje numero 4329/1930. Kuopion lääninhallitus. Kanslia. Lääninsihteerin kirjekonseptit 1930 2. Daa 137. Kansallisarkiston Joensuun toimipiste.
[8] Maaherran kirje numero 4329/1930. Lähde on sama kuin kohdassa [7].
[9] Nimismies Veli Ruuthin kirje numero 1509/1930. Nimismiehen kirjekonseptit 1927–1931. Tohmajärven nimismiespiirin arkisto. Daa 7. Kansallisarkiston Joensuun toimipiste.
[10] ”Jalmari Väisänen muistelee.” Pälkjärveläinen 6/2012, s 68–71.
[11] Hannu Väisänen: Heposelkä vuonna 1918. Pälkjärveläinen 19/2017, s. 15–19.
[12] Hannu Väisänen: Elintarvepula Pälkjärvellä 1917–1918. Pälkjärveläinen 21/2018, s. 73–76.
[13] Eino Kortelaisen (1896–1989) haastattelu kirkollisen kansanperinteen yleiskyselyssä 27.5.1975. Haastattelija: Timo Kähkönen.
[14] Onni Väisäsen (1919–1998) haastattelu kesällä 1996.
[15] Erkki Kinnunen: Lapuan liike Pohjois-Karjalassa. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. Helmikuu 1995. (s. 78, 99–101).
[16] Toiset valtiopäivät 1930. Pöytäkirjat. https://avoindata.eduskunta.fi/#/fi/digitoidut/
[17] Pälkjärven kunnanvaltuuston pöytäkirja 27.10.1930 (katso myös 26.9.1930 ja 29.9.1930, joiden liitteinä ovat kansalaiskokousten pöytäkirjat). Kansallisarkiston Mikkelin toimipiste.
[18] Suomen historian Pikkujättiläinen. WSOY, Porvoo 1987. (s. 642–650).
[19] Jalmari Väisäsen (1893–1983) haastattelu kirkollisen kansanperinteen yleiskyselyssä 12.8.1978. Haastattelija: Arja Toivanen.
Suorat lainaukset asiakirjoista ja haastatteluista olen kursivoinut, ja olen lainannut vain asiaankuuluvan osan.
Tämän jutun alussa olevan tarinan olen kirjoittanut Jalmari Väisäsen lasten ja sukulaisten kertomusten perusteella. Tässä on pari lisää.
Iljalan kansalaiskokouksen 5.9.1930 päätökseen ei pyydetty erään Onni Hakkaraisen allekirjoitusta. Hän oli naimisissa Jalmari Väisäsen vaimon sisaren Hiljan (o.s. Pitkänen) kanssa ja arveltiin, että hän ei kumminkaan kirjoittaisi, mutta Onni Hakkarainen oli käynyt kirjoittamassa nimensä jälkeenpäin.
Sotien jälkeen Jalmari oli ollut korvauslautakunnissa pälkjärveläisten edustajana, ja nämä Jalmarin muiluttajatkin olivat joutuneet asioissaan tekemisiin hänen kanssaan. Eräs heistä oli ehkä vähän peloissaankin mennyt Jalmarin luo ja oli sitten jälkeenpäin ihmetellyt, kun Jalmari oli käyttäytynyt ihan asiallisesti, ei ollut muistellut menneitä.
Ehkä tämä oli Pekka Köhlin, josta Onni Väisänen kertoo, ehkä ei [14]:
Pälkjärvellähän oli suojeluskuntapäällikkönä se Pekka Köhlin. Ja sehän on ollut kanssa siinä asiassa mukana, kun Jalmari-setää oli sanottu kommunistiksi.
[Pekka Köhlin oli jo vuonna 1918 vangitsemassa Jalmari Väisästä ja tämän isää Juhoa.]
Ja sitten kun kaikki nämä loppu, kun sodat loppu, setää ei enää vainottu sillä tavalla. Pekka Köhlin oli jotain asiaa tullut Jalmarilta kysymään, jota se ei itse tiennyt, mutta sitä minä en tiedä, mikä se asia oli. Kun Köhlin oli pyytänyt anteeksi, niin setä oli sanonut, että hän antaa anteeksi, mutta unohda hän ei koskaan.
Hannu Väisänen
