Otsikon kuvassa Toivo Leinin luokka 1927.
Tämä juttu on julkaistu Pälkjärveläinen lehden ensimmäisessä numerossa 2009.
Oppivelvollisuuslaki
Suomessa saatiin pitkien ponnistelujen jälkeen oppivelvollisuuslaki aikaiseksi vuonna 1921. Laki teki 7-15-vuotiaat oppivelvollisiksi. Kansakoulu jakaantui kaksivuotiseen alakansakouluun ja nelivuotiseen yläkansakouluun. Kaupungeilla oli viisi vuotta ja kylillä 16 vuotta aikaa panna laki käytäntöön. Lain toteutuminen oli köyhille kunnille raskas taakka. Vasta 1930-luvulla päästiin vähitellen tilanteeseen, jossa jokaisessa kylässä tai ainakin sen läheisyydessä oli kansakoulu.
Koulujen tulo Pälkjärvelle
Autonomian aikana Pälkjärvelle oli perustettu kansakoulut Iljalaan ja Kuhilasvaaraan. Vuonna 1914 oli valmistumassa koko pitäjää koskenut suunnitelma koulupiirijaoksi. Sen mukaan pitäjään tuli perustaa seitsemän koulupiiriä. Koulupiirijako pantiin toimeen syksyllä 1923. Koulupiirit olivat Ilmakka, Iljala, Makari, Jero, Kurikka, Kuhilasvaara ja Joukaa.
Ensimmäisenä pantiin toimeen Makarin koulun rakentaminen, työt aloitettiin talvella 1918. Koulu aloitti työnsä syksyllä 1919 yhden miesopettajan johdolla. Koulun oppilaat olivat Makarista ja Naatselästä. Ensimmäisten joukossa koulunsa aloitti naatselkäläinen August Hämäläinen, veljeni Mikon tuleva kummisetä. Koulun oppilaita ovat olleet myös vanhempani Tyyne Hiltunen ja Niilo Immonen sisaruksineen ja serkkuineen.
Opettajat
Päästötodistusten allekirjoitusten perusteella ensimmäisinä vuosina koululla ovat toimineet opettajina Anna Lahtinen (1920 – 1921), Iida Aalto (1924), Hertta Gran (1925) ja Martti Lehmusvaara (1926). Vuoden 1923 koulukuvassa oppilaiden joukossa on Martti Kilpiranta. Olisiko hän kenties ollut koulun ensimmäinen opettaja? Maikki ja Toivo Leini ovat aloittaneet opetustyönsä koululla syksyllä 1927. Koeajan jälkeen on vahvistettu heidän virkavahvistuskirjansa. Maikki Leini opetti alakoululaisia (luokat 1-2) ja Toivo Leini yläkoululaisia (luokat 3-6). Yläkoululaisia oli jonain vuotena jopa yli 50. Oli siinä nuorille opettajille työsarkaa.
Maikki ja Toivo olivat 26-vuotiaita ottaessaan vastaan opettajan pestin Makarissa. Heidän esikoistyttärensä Marjatta oli täyttänyt talvella vuoden. Makarissa perhe kasvoi kahdella lapsella. Anna-Liisa syntyi 1929 ja Paavo 1938. Opettajaperheen koti oli koulurakennuksen toisessa päässä. Navetassa heillä oli pari lehmää ja sikapossu.
Kouluruokailun kehitys
Alkuaikoina ei ollut minkäänlaista kouluruokailua. Syksyllä 1928 johtokunta teki päätöksen, jonka nojalla 14 vähävaraista oppilasta saivat kevätlukukauden ajan päivittäin kaksi voileipää ja neljänneslitran maitoa.
Marraskuussa 1930 kouluruokailuun tuli huomattava parannus. Koulukeittolasta alettiin antaa lämmintä ruokaa kaikille oppilaille kolme kertaa viikossa. Tiistaina hernekeittoa, torstaina velliä ja lauantaina perunakeittoa. Erillistä keittiötä ei ollut, vaan ruoka keitettiin alaluokassa, jonka nurkassa oli liesi. Anna Leppänen keitti ruuan aamulla ennen oppilaiden tuloa. Se pidettiin lämpimänä liedellä hiilien avulla ruokailuun saakka. Anna toimi myös koulun siivoojana ja lämmittäjänä. Hänet oli valittu vahtimestarin toimeensa elokuussa 150 markan kuukausipalkalla, jota maksettiin kymmeneltä työskentelykuukaudelta vuodessa. Yksinhuoltaja Anna asui kolmen lapsensa kanssa vahtimestarin mökissä koulun läheisyydessä
Johtokunnan päätös tammikuussa 1932: Kunnon ruokaa koulukeittolasta annetaan kolmena päivänä viikossa. Maanantaina ja perjantaina maitoruokaa ja keskiviikkona liharuokaa.
Tammikuun kokouksessa 1933 päätettiin koulukeittolasta antaa lämmintä ruokaa edelleen kolme kertaa viikossa kaikille oppilaille. Vaihdettiin vain vähän ruokien järjestystä edelliseen vuoteen verrattuna. Nyt tarjolla oli maanantaisin kauraryynivelliä, tiistaisin hernekeittoa ja torstaisin ohraryynivelliä – viikosta toiseen. Samassa kokouksessa keittäjäksi valittiin emäntä Tiina Hiltunen ja päätettiin maksaa hänelle neljä (4) markkaa keittokerralta. Annan keitoksesta väitettiin kerran löytyneen russakka. Siitä oli noussut meteli sillä seurauksella, että keittäjä vaihtui. Anna jatkoi kuitenkin vahtimestarina.
Tammikuussa 1938 Tiinan palkka korotetaan viiteen (5) markkaan keittokerralta. Vahtimestarille päätettiin maksaa 25 markkaa kuukaudessa kouluajalta hellapuitten pilkkomisesta. Ei taidettu tuntea kesälomakorvauksia tuohon aikaan.
Välirauhan aikaan kouluruokailussa koitti leveämmän leivän päivät. Johtokunnan päätös tammikuulta 1943 kertoo, että koulukeittolasta päätettiin ruveta antamaan kunnon ruokaa kuusi kertaa viikossa. Tarvittaessa oppilaat tuovat maidon kotoaan. Liha, ryynit ja perunat ostetaan kansanhuollon luvan perusteella.
Avustuksia vähävaraisille
Johtokunta myönsi vuosittain vähävaraisille oppilaille vaate- ja jalkineavustusta.
Jalkineita sai 11-22 oppilasta vuodessa. Pöytäkirjoista ei selviä oliko kysymyksessä monot vai kumisaappaat. Vaateavustuksen saajia oli vähemmän, mutta avustusten kirjo laaja. Oppilaat saivat takkeja, housuja, villapaitoja, flanellimekkoja, alusvaatteita, flanellia, palttoo- ja housukankaita.
Köyhien mökkiläisten lapsina äitini Tyyne sisaruksineen ja serkkuineen saivat joka vuosi sekä jalkine- että vaateavustusta. Ensimmäisenä kouluvuotena Tyyne sai alusvaatteita, toisena flanellimekon, kolmantena palttookankaan jne.
Koulupinnausta
Koulupinnausta esiintyi jo vanhaan hyvään aikaankin. Syytettyjen penkille eivät kuitenkaan silloin joutuneet oppilaat, vaan heidän vanhempansa. Johtokunnan kokouspöytäkirjassa 28.8.1926 on merkintä: Koska on ilmennyt, että monet koulupiiriin kuuluvat ovat lyöneet laimin kouluikäisten lastensa kouluun lähettämisen, päätti johtokunta oppivelvollisuuslain 16 pykälän mukaan antaa kehoituksen seuraaville vanhemmille, jotka havaittiin sanotussa asiassa osallistuneen laiminlyöntiin: Makariin kylästä Mikko ja Anna Immoselle (isäni Niilon vanhemmat) ja Terentin Vornaselle. Naatselkään kehotus meni viiteen perheeseen.
Olisikohan ko. laiminlyönti johtunut kenties siitä, että oli elonkorjuuaika ja kaikki kynnelle kykenevät tarvittiin korjuutöihin pelloille. Isäni Niilo oli tuolloin 14- vuotias ja varmasti jo täysi työmies.
Arvostelukirjojen kertomaa
Silmäillessäni Mikkelin Maakunta-arkistossa koulun nimikirjaa, joka sisälsi oppilaiden arvosanat luokilta 1-6, sekä jäljennökset päästötodistuksista, tein sen havainnon, että tytöt olivat saaneet hieman parempia arvosanoja kuin pojat. Ihmetystäni herättivät laulunumerot. Pojilla laulusta oli melkein laitanaan nelosta tai vitosta. En kerta kaikkiaan voi uskoa, että pojat olisivat olleet niin surkeita laulajia. Voisiko syynä olla haluttomuus laulamiseen koulussa tai jännityksen takia pieleen mennyt laulukoe?
Laskennossa oli muutama oppilas saanut ehdot ja joku kirjoituksessakin. Ne oli kuitenkin aina suoritettu. Taisi siellä joku luokalle jääminenkin olla. Isällänikin oli kahtena vuotena peräkkäin ehdot laskennossa. Isäni sisaruksista koulussa menestyi parhaiten Elsa, päästötodistuksen keskiarvo hipoi yhdeksää. Päästötodistukset allekirjoitti koulun johtajan lisäksi johtokunnan puheenjohtaja. Elsan todistuksessa puheenjohtajan rivillä koreili nuoren poikamiesisännän, Johannes Immosen nimi. Eipä tainnut Elsa tuolloin keväällä 1925 aavistaa, että hänestä tulisi 14 vuotta myöhemmin Johanneksen toinen vaimo!
Kurinpito ja rangaistukset
Tuohon maailman aikaan, 20 ja 30-luvulla, kurinpidolliset toimenpiteet ja syyt niihin olivat aivan toista luokkaa kuin tänä päivänä. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, oli ohjenuorana. Ennen Leinien aikaa kirjoihin on merkitty useita käytöksen alennuksia tupakanpoltosta, varkaudesta, ilkivaltaisuudesta, epäsiveellisen kuvan piirtämisestä ja siveettömyydestä. Onpa yksi oppilas saanut käytöksen alennuksen siitäkin, kun ei ole suostunut laulamaan opettajalle.
Näitten kurittomien joukkoon on kuulunut myös isäni. Niilo 13v ja eräs Hanna 10v ovat saaneet samana keväänä käytöksen alennuksen siveettömyydestä! Millaisesta siveettömyydestä mahtaakaan olla kysymys? Ja ovatko he harrastaneet sitä yhdessä vai erikseen? Puolta vuotta aikaisemmin Niilon käytöksen alennuksen syynä oli tupakanpoltto. Jos oppilaiden käytöstä arvosteltaisiin nykyisin samoilla perusteilla, taitaisi käydä niin, että kullanmurut jäisivät kokonaan ilman numeroa.
Leinien aikana kirjoihin on merkitty ainoastaan kaksi käytöksen alennusta. Leinit olivat vaativia, mutta pidettyjä opettajia. Olen kuullut heidän entisten oppilaittensa puhuvan hyvin arvostavaan sävyyn opettajapariskunnasta. Makarin koulua ei liene turhaan mainostettu Leinin yliopistona.
Sota
Talvisodan päätyttyä koulunkäyntiä jatkettiin evakkopitäjässä Maaningalla. Koulun arkistossa ei ole talvisodan ajalta, eikä evakkoajalta mitään merkintöjä. Ainoa sotaan liittyvä merkintä on keväältä 1942 Maikki Leinin kirjaamana: Moskovan pakkorauhan seurauksena siirtyivät pälkjärveläiset kotiseudultaan Maaningalle ja sieltä Joensuun ympäristöllä oleviin pitäjiin. Uuden sodan puhjetessa Suomen urhoolliset pojat valloittivat takaisin Karjalaa ja Makarin koulu aloitti työnsä 9.2.1942 ja 20.5.1942 saivat päästötodistuksensa entisessä koulussa viisi oppilasta: Aili Annikki Hiltunen (tätini), Hilja Susanna Hämäläinen, Eero Eelis Immonen, Lauri Juhani Immonen ja Aaro Tarvainen.
Johtokunnan pöytäkirjojen kertomaa
Silloin tällöin koulun aloittamiseen myönnettiin lykkäystä esim. pitkän koulumatkan takia. Kokouksessaan 4.9.1930, tarkastettuaan luettelon oppivelvollisista, johtokunta myönsi vuoden lykkäystä 1923 syntyneille Hilkka Annikki Könöselle, Tyyne Maria Hiltuselle (äitini) ja Lahja Kyllikki Kemppaalle.
Marraskuussa 1930: Päätettiin rakennuttaa vahtimestarin lehmälle navettarakennus kooltaan 4×4 m hirsiosalla, jota jatketaan 4×2 m laudoituksella. Rakennustyöt annetaan huutokaupalla 6.11. klo 15. Kaikki muutkin koululla tehtävät rakentamiset, remontit, halkojen teot ja ajamiset ym. huutokaupattiin.
Koulun mailta vuokrattiin laiduntamisoikeutta mm. Anna Leppäselle ja Antti Hiltuselle. Anna ja Antti olivat sisaruksia. Keittäjä Tiina oli Antin vaimo. Sukulaisuussuhteista mainittakoon tässä yhteydessä sen verran, että Kirsti Sällin äidin äiti Hilma Vasko ja minun äitini isä Matti Hiltunen olivat Annan ja Antin sisaruksia.
Johtokunnan viimeinen kokouspöytäkirja on tammikuulta 1944. Paikalla ovat olleet J. Avonius, E. Hämäläinen, L. Immonen, J. Immonen, A. Kämäräinen ja T. J. Leini. Kokouksessa päätettiin seuraavaa: Johtokunnan pitkäaikainen jäsen, emäntä Sanni Aalto täyttää 31.1.1944 60v. Johtokunta päätti ostaa lahjaksi raamatun, jonka se yksityisesti kustantaa. Toinen päätös on kirjattu näin: Päätettiin laudoittaa koulun ladon seinät, jotka ryssä oli hävittänyt. Puut kaadetaan koulun haasta ja sahautetaan Askon sahalla.
Valkovuokkomatkan evästauko Makarin koulun portailla 2015 
vasemmalta; Paavo Immonen ja Makarin koulun oppilaat Tahvo Hämäläinen, Antti Hämäläinen
Epilogi
Makarin koulun elämänkaari oli vain neljännesvuosisadan mittainen. Useita satoja tyttöjä ja poikia ehti sinä aikana Ii-savottansa siellä käydä. Eikä se aina ole ollut helppoa. Muistoissa tuo aika kimaltelee kullanhohteisena. Kesäisillä kotiseutumatkoilla entiset oppilaat käyvät tunnelmoimassa ja saamassa ”juurihoitoa” koulunsa tanhuvilla. Lukemattomat ovat ne kuvat, joita parinkymmenen vuoden aikana on otettu koulun sammaloituneilla rappusilla. Muuta ei koulusta olekaan jäljellä muistojen lisäksi. Luokkahuoneitten paikalla humisee metsä.
Lissu Kaivolehto
Lähteet: Mikkelin maakunta-arkisto; Makarin koulun arkisto, Veijo Saloheimo; Pälkjärven historia, Kirsti Sälli; Eino Asikaisen haastattelu 2.11.2006
