Hyvät Pälkjärven ystävät.
Joosuan kirjassa on kirjoitettuna: Joos. 24: 21-28.
Vanhan Testamentin kirjoituksissa on lukuisia kohtia, joissa kerrotaan muistokivien, rajakivien ja uhrikivien pystyttämisestä. Joskus muistan saarnanneeni Pälkjärven kirkon paikalla betoniin valettujen portaiden ääressä patriarkka Jaakobista, joka enkelinäkynsä muistoksi pystytti kivipatsaan Beeteliin. Nämä ympärillemme kaareen asetellut nimilaatat kertovat Raja- ja Laatokan Karjalan historiasta, uhrista, jonka sotavuodet ovat vaatineet pitäjien asujaimilta.
Ilman kiinnekohtia juokseva ajantaju sumentaa menneisyyden. Muistomerkit nimensä mukaisesti muistuttavat meitä konkretian kautta. Pilvipalvelujen historiatauluihin ei parane loppupeleissä turvata. Sankarihaudat kautta Suomen ovat väkevä viesti kollektiivisesta puolustustahdosta. Meillä karjalaisilla on lisäksi vielä uusissa kirkkotarhoissa vanhoihin pitäjiin jääneiden rakkaidemme muistelupaikkoja. Ja kynttiläalttareilta saamme tervehtiä heitä, joiden haudoille emme etäisyyden tähden pääse käymään. Mielellämme tietty hoitaisimme kuntoon myös nykyiseen rajantakaiseen Karjalaan jääneet sankari- ja siviilihautausmaat. Asiaa on rohkeasti pidettävä esillä, vaikkei se oikein istu patrioottiseen nykyvenäläiseen historia-ajatteluun. Pälkjärvellä sentään tämäkin asia on säällisessä kunnossa. Kiitos seuran aktiiveille meidän kaikkien puolesta.
Kirkolle on kunnia-asia hoitaa hyvin kirkkomaansa ja muistomerkkinsä. Itse ajattelen väkevästi, että vainajille tulee säilyttää yksilöidyt hautapaikat. Uurnahauta on yhtä arvokas kuin arkkuhauta. Jopa sirottelu muistolehtoon on ok. Pääasia, että jossain kivessä on luettavissa haudattujen nimet. Sen sijaan vieroksun tuhkan mereen, virtaan jopa omaan metsään viskaamista, vaikka siihen lainsäädäntö luvan antaisikin. Jokin selkeä paikka tulee olla, johon voidaan läheisen hautapaikka jäljittää. Ajatelkaapa, mikä trauma on ollut kestettävänä niissä perheissä, jotka aikoinaan menettivät läheisensä ’kentälle jääneinä’. Sankarivainajien juoksuhaudoista esiin kaivaminen ja kotimaan multiin siirtäminen on ollut kunniakas projekti.
Kulunut kevät on pandemioineen ollut shokeeraava kokemus. On ollut ilmassa ristiriitaista tietoa ja sen luomaa ahdistusta. Harrastaminen ja matkustaminen on vaikeutunut, luonnollinen kanssakäyminen käynyt mahdottomaksi, on ollut pysyvä huoli omaisten ja ystävien terveyden-tilasta. Syystä sodanajan kokenut sukupolvi on rinnastanut poikkeusajan varhaislapsuutensa pelkoihin. Se ero sota- ja pulavuosiin on, että voita, kahvia ja sokeria on saanut kaupasta ilman säännöstelykorttia.
Tänään tuntuu helpottavalta, kun on lupa kokoontua jälleen tutulla joukolla tälle muistokentälle. Uskomme, että pahin alkaa olla takanapäin. Pälkjärvi aate ja karjalaisuus on säilyttämisen arvoinen perinne. Todella suuret joukkokokoontumiset ovat edelleen kiellettyjä, mutta rajoitetusti ja virtuaalisesti on mahdollista toimia. Näin toteutettiin Karjalan Liiton 80 v. juhla varhemmin keväällä ja samalla sapluunalla voivat pitäjäseuratkin juhlansa ja kokouksensa järjestää. Näin siis mekin tänään Sepänkadun kerhohuoneistossa.
Hiljennymme lopuksi. Olen valinnut Wanhasta Wirsikirjasta vuodelta 1874 rukouksen otsikolla ’Rukous ruton ja muiden tarttuvien tautein aikana’.
Ijankaikkinen, vanhurskas Jumala ja Herra, joka olet uhannut …syntisiä tarttuvaisilla taudeilla, rutolla, ajoksilla, paisumilla ja vilutaudilla; me ymmärrämme, että me tämän vaivan olemme hyvin ansainneet, ja panemme sydämestämme pahaksi, että me tainkaltaisen rangaistuksen olemme päällemme wetäneet; mutta ole meille armollinen, sillä me olemme heikot: paranna meitä sillä meidän luumme ovat peljästyneet. Ah Herra! kuinka kauvan? Käännä sinuas, Herra, ja pelasta meidän sielumme, auta meitä laupeutes tähden; … Wapahda meitä väijyjän paulasta ja vahingollisesta rutosta. Waan jos näet armollinen Jumala, että me tämän sairautemme kautta otetaan pois suuremmasta onnettomuudesta, niin tapahtukoon tahtos! … Me tahdomme langeta sinun käsiis, sillä sinun laupeutes on suuri. Sinä olet meidän Isämme ja pelastajamme, ijäti on se sinun nimes. Lainaa Pyhän Henkes armoa, ettei mikään eroita meitä sinun rakkaudestas, joka on Christuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Aamen.
Timo Leskinen, pastori
