Lehdistöneuvos Seppo Sarlund Karjalaan jääneiden muistomerkillä Joensuussa 2.7.2017:
Tämä tilaisuus ja tämä pala
isänmaatamme, jossa nyt seisomme, on meille pyhä. Se on osa sieluamme,
sen syviä muistoja, jokaisen omaa minuutta.
Pälkjärvi-seuralaisina
teemme harrasta kotiseututyötä, jolla on monta ulottuvuutta. Työ
kotiseudun puolesta on aina aitoa kansalaisten kanssakäymistä, niin
silloin kun se kohdistuu entisen kotikunnan historiaan ja sen muistojen
vaalimiseen kuin siitä saadun elämänvoiman ja historian käyttämiseen
nykyisten kotikontujemme asioiden hoitoon ja yhteishengen luomiseen.
En
malta olla tässäkin yhteydessä tuomatta esiin yhteistä lehteämme
Pälkjärveläinen, joka sitoo niin hyvin yhteen kaiken sen, mitä on
takanamme kuin myöskin sen, miten kaikesta on selviydytty ja miten
elämme tänään.
Mutta perimmiltään tässäkin meidän on kiitettävä
erityisesti juuri niitä, joiden nimitaulujen edessä juuri seisomme.
Puhumme aina siitä kuinka elämässä on vaihtoehtoja. Niitä meillä tänään
rakkaassa isänmaassamme elävillä on enemmän kuin koskaan, mutta heillä,
joita tässä kunnioitamme, näitä vaihtoehtoja ei ollut.
He olivat
tehneet työtä omilla saroillaan ja työpaikoillaan kuten muutkin, mutta
heidän kohtalokseen tuli antaa henkensä meidän puolestamme. He ovat
ainaisesti osa meidän elämämme perustaa, jolle me nyt rakennamme tänä
päivänä ja tulevaisuudessa.
Vanhin sisareni Martta, joka syntyi
pian 90 vuotta sitten Pälksaaressa, makaa nyt jo yhdeksättä vuotta
halvaantuneena Helsingissä Koskelan vanhustenkeskuksessa. Käyn hänen
luonaan pari kertaa viikossa ja hän mielellään kuuntelee aina Raamatusta
päivän tunnussanan. Viime vuoden maaliskuun 16 päivänä päivän
tunnussanaksi oli otettu Sananlaskujen 3 luvun 29 jae: ”Älä puno juonia
naapuriasi vastaan, joka pitää sinua ystävänään” ja heti perään
opetukseksi Paavalin galatealaiskirjeen 6. luvusta: ”Kun meillä vielä on
aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille”.
Niin yksityisten
ihmisten elämässä kuin myös kansojen ristiriitaisissa suhteissa nämä
Pyhän kirjan vuosituhantiset ajatukset tuntuivat antavan syvän pohjan
paremmalle maailmalle myös tänään.
Ajattelen, että sisareni,
diakonissa, joka 11-vuotiaana joutui ajamaan lehmiä pois lapsuutensa
kodista kohti tuntematonta, haluaisi tältä pohjalta meidän täällä
olevien kanssa rakentaa rauhan maailmaa ja kunnioittaa niitä, jotka
perheensä ja lähimmäistensä puolesta ovat joutuneet henkensä antamaan.
Nämä sankarimme tekivät kotiseututyötä sen ankarimmassa muodossaan.
Meidän
kyynelemme eivät lähimmäisiämme enää herätä henkiin, mutta rakkautemme
heihin ja kotiseutuun luo sen vahvan yhteyden isänmaahan, jolta pohjalta
voimme kunnioittaa ja kannustaa kanssaihmisiämme ja antaa
100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle tulevaisuuden toivoa.
Seuran kesäjuhlapäivä alkoi perinteisellä kunniakäynnillä raja- ja laatokankarjalaisten muistomerkillä. Tilaisuuteen osallistui 30 henkeä. Maija Närhi ja Seppo Sarlund laskivat kukat raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkillä sekä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Kuvat Lissu Kaivolehto.
