SIELLÄ KANNEL HELKÄHTÄÄ
Kanteleen helkähtelyllä alkoi myös Karjalaisseurojen Pohjois-Karjalan piirin järjestämä perinteinen virpomajuhla Joensuun Carelicumissa torstaina 17.3.2016. Kannelta helskytteli kansanmuusikko Reetta-Mari Kellokoski.
Olin tullut jo hyvissä ajoin Carelicumin aulaan, sain nimittäin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Noudin valkovuokkomatkaa varten uusitun passini saman kulman R-kioskilta ja sen jälkeen siirryin seuraamaan virpomataphtumaa Carelicumiin. Kun setvin uutta ja vanhaa passiani ennen tilasuuden alkua, viereeni istahtanut Närhen pariskunta naurahti, että ei täällä passia tarvita. Erkki otti älypuhelimellaan kuvia tapahtumasta ja keksin, että minähän voisin kirjoittaa pienen tarinan kotisivullemme. Jospa Lissu Kaivolehto ehtisi sen editoimaan luettavaksenne ennen pääsiäistä.
Piirin puheenjohtaja, rovasti Ensio Larema toivotti juhlavieraat tervetulleiksi kädestä pitäen. Hän piti myös lyhyehkön tervehdyspuheen, sillä aikaa tilaisuudelle oli varattu vain puoli tuntia ennen Carelicumin avaautumista. Hyvin aika kuitenkin riitti, kaikki tarpeellinen tuli tehdyksi ja tiivis tunnelma säilyi juhlan alusta loppuun saakka.
Molemmissa kuvissa vas. Matti Puhakka ja hänen oikealla puolellaan istuu Veijo Saloheimo.
Vuoden 2016 virvottaviksi oli kutsuttu Karjalan Liiton Liittovaltuuston puheenjohtaja, ministeri Matti Puhakka sekä emeritusprofessori, historiantutkija Veijo Saloheimo. Myhäillen miehet asettuivat istumaan etualalle yleisön nähtäviksi. Taustalla pianon päälle asetettu värikäs vitsakimppu johdatteli mielet virpomistunnelmiin.
Höyhenin koristellut virpovihdat oli askarreltu Mutalan koululla. Opettaja Mari Hämäläinen on jo useana vuotena valmentanut oppilasryhmän juhlaan laulamaan ja virpomaan. Kuoro koostui tälläkin kertaa pääasiassa tytöistä.
”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuuveks.”
Kun virpomisseremoniat oli suoritettu, Matti Puhakka ja Veijo Saloheimo pitivät lyhyet kiitospuheet. Veijo Saloheimo mainitsi, että kun hän aloitti opiskelun ja liittyi karjalaiseen osakuntaan, oli karjalaisuus silloinkin vahvasti esillä. Hän iloitsi erityisesti siitä, että näin on myös tänä päivänä. Hän muisteli myös, että pääsiäisenä mentiin ”verolle” eli virpomapalkkoja hakemaan. Nyt lapset saivat veronsa jo paikan päällä. Karjalaisseurojen piirin sihteeri oli varannut heille laajan vadillisen makeisia.
Vas. Veijo Saloheimon ja oik. Matti Puhakan kiitospuheenvuoro.
Tilaisuuden lopuksi Ensio Larema pyysi vielä lapsilta uusintaesityksen pääsiäisaiheisesta laulusta. Virvottavien ilmeistä näki, että he olivat otettuja saamastaan huomionosoituksesta. Liikutuksen kyyneliä näin myös yleisön silmissä.
Kotimatkalla muistelin kuulemiani
kertomuksia äitini lapsuudenkodin palmusunnuntaista Pälkjärven
Ilmakassa. Äiti oli syntynyt toisena pääsiäsipäivänä 1922 ortodoksiseen
perheeseen. Virpovitsat valmistettiin koulussa ja kylän lapset kävivät
virpomassa Vornasessakin.
Vornasen lapset virpoivat vain kotiväkeä
seuraavasti: ”Virvon, varvon, tuoreeks’ terveeks’. Vanha kuori pois,
uusi tilalle kasvamaan! Netäliks’ velkoo, vuuveks’ vappaaks. Miulle
jäitsä, siulle vitsa.”
Ortodoksiperheen virpovitsat siunattiin kirkossa jos se suinkin oli mahdollista. Paperikukkasin koristetuilla vitsoilla toivotettiin elämän uudistumista ja vireyttä omaisille ja naapureille.
Virkistynein mielin avasin minäkin kotioven ja tunsin, että kevääntulo edistyy. Parin kuukauden kuluttua kukkivat jo Pälkjärven valkovuokotkin.
Kuvat: Erkki Närhi
