Valkovuokkojen aikaan 19.–20.5.2018
Siltakadun matkailupysäkille alkaa
kerääntyä väkeä. On lauantai-aamu ja alkamassa perinteinen
valkovuokkomatka. Erkki Närhen farmariauto kuljettaa varusteet ja muonat
pysäkille. Tuttuja tervehditään, halataan ja vaihdetaan kuulumiset.
Pian kurvaa pysäkille Kalle Kinnusen uudehko bussi ja lastataan tavarat
ja ihmiset kyytiin. Kalle nostaa kytkintä ja matkan varrelta poimitaan
lisää matkaajia kyytiin. Istuinpaikat alkavat täyttyä ja viimeiset
matkalaiset nousevat bussiin vähän ennen valtakunnan rajaa. Tällä kertaa
matkaamme yhdessä pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten kanssa samalla
bussilla, ja tämä on matka numero 25. Mukana on muutama ensikertalainen.
Rajan ylitys sujuu juoheasti, edes matkatavaroita ei tarvitse raahata sisälle tulliin. Pian ollaan vaihtamassa valuuttaa hirsimökissä kohtalaiseen kurssiin. Joku ostaa matkajuomia, ainakin ”hampaanpesuvettä” on oltava mukana matkalla. Kolmos-kauppakeskuksessa aamukahvit tai -teet ja lisää ostoksia matkaa varten. Turistit bussiin, lukumäärän lasku ja matka jatkui kohti sankarihautausmaata, jonka luokse jätettiin ensimmäiset kotiseudun tutkijat. Edelleen ajellaan kohtalaisen hyvää ”dorogaa” seuraavaan pysähdyspaikkaan kohti Boris Ahosen kotia ja kivipuutarhaa. Täällä oli odottamassa 7 pienempää ajoneuvoa niille, jotka halusivat käydä vanhempiensa tai isovanhempiensa kotipaikalla tai kotikylällä. Nelivetoinen maastoauto oli hyvin sovelias tällaiselle maastoretkelle.
Itse olin varannut Hilkan kanssa yhden maasturin meidän retkelle. Auto oli Lada Niva 4×4, ja tiesin sen hyvin maastokelpoiseksi. Ahtauduimme 2-ovisen Nivan kyytiin ja taival alkoi. Kuski puhui vain venäjää, mutta kyllä aika hyvin ymmärsimme toisiamme. Apuna oli kartta ja elekieli sekä muutama osaamani venäjän kielen sana. Auto rytisi ja kolisi kohti Nousiaisen mäkeä, jonka päällä oli Hilkan äidin koti joskus ollut. Kuljettajalle käsky ”stoi” ja pysähdyimme tutkimaan kohdetta. Löytyi navetan rauniot ja isot pihakuuset ja tietenkin paljon valkovuokkoja.
Jatkoimme eteenpäin Alalammelle Ruskealaan, joka on äitini syntymäkotikunta. Sieltä löytyi Hovin tilan pihan tienhaara, joka oli aidattu riista-aidalla. Aidassa oli portti, joka oli lukittu. Mikä nyt eteen, aita oli kovin korkea yli kiivettäväksi. Lukko oli erikoista mallia. Putken pätkä molemmissa portin puoliskoissa ja harjateräksen l-kirjaimen muotoinen osa yhdistämässä putket. Kuski nykäisi harjateräsavaimen pois ja sesam aukene, portti avautui ja pääsimme äitini pihamaalle. Aita esti pääsyn Ylälammen rantaan, mutta saimme nähdä pihapiirin, jossa oli jäljellä navetan perustuksia ja päärakennuksen paikka.
Taas ahtauduimme Nivaan ja lyhyen ajon jälkeen olimme Alalammen rukoushuoneen perustusten äärellä. Kuskille ilmoitus ”malenkij pic nic” ja istahdimme rukoushuoneen rappusille. Kuskille ei maistunut eväämme, vaikka tarjosimme hänelle leipää ja makkaraa, mutta hän halusi ottaa valokuvia ruokailijoista kamerallani. Annoimme hänen ikuistaa kevyen kenttälounaan.
Välipalan jälkeen taas Nivan kyytiin ja paluumatka johti Kirkkolahteen Mustat Kivet lomakeskukseen, joka oli yöpymispaikkamme. Kävimme respassa tarkistamassa mökkien numerot, ketkä majoittuu mihinkin majapaikkaan. Koska aikaa oli runsaasti bussin tuloon, Hilkka ehdotti, että kävisimme tutustumassa lähellä olevaan ZOO 300 -eläinpuistoon. Pääsylippuranneke maksoi 400 ruplaa ja siitä vaan yllättävän laajaan eläinpuistoon ihmettelemään kameleita, biisoneita, hirviä ja monenmoisia sarvekkaita. Aika moni aitaus oli tyhjillään, missä lienee olleet asukit. Puistossa oli kahvila, joka toimi itsepalveluperiaatteella. Ei ollut henkilökuntaa, vaan koneet olivat vailla kolikoita, joilla olisi saanut erilaisia juomia. Ei meillä ollut tarpeellista määrää kovaa rahaa ja tuskin olisimme osanneet käyttää koneistoja, ohjeet olivat vain venäjäksi. Vettä sentään sai ilmaiseksi.
Eläinpuistoretken jälkeen odottelimme bussia, joka saapuikin ihanneajassa. Sihteeri nouti avaimet respasta, ja porukka majoittui mökkeihinsä. Oli hetki aikaa hengähtää ennen illallista, joka tarjoiltiin ravintolassa. Kalaa sisältäneen illallisen jälkeen oli ohjelmaa ravintolassa oman porukan voimin. Yhteislaulua kajautettiin komeasti. Kuultiin runon lausuntaa kolmiäänisesti ja Maijan kehittämä sanallinen kertomus matkan vaiheista lisättynä hauskoilla adjektiiveilla. Valkovuokkomatkaan kuuluu perinteisesti arvonta, niin nytkin. Pöydällä oli runsas määrä palkintoja, joita onnennumeron valinneet pääsivät valitsemaan. Joku onnekas voitti jopa useita palkintoja. Jokainen voittaja sai lämpimän halauksen. Seuran kassaan kertyi mukava summa käyttövaroja.
Vaikka
vatsat olivat täynnä lohta, kävi kutsu mökille numero 11, jossa oli
hiiligrilli pihisemässä ja alkoi lenkkimakkaroiden grillaus ja syöminen.
Kyytipojaksi oli tarjolla kurkkua, tomaattia, voileipiä ja limsaa.
Vapaata keskustelua, maailman parantamista, joillakin taisi olla omia
juomia mukana. Porukka harveni vähitellen, siirtyivät väsymystä
valittaen omiin mökkeihinsä yöpuulle. Mökin ahkerat emännät raivasivat
paikkoja ja tiskasivat tiskit. Puolilta öin oli hiljaista molemmissa
kerroksissa.
Seuraavana päivänä vietti 70-vuotispäiväänsä Timo-Veli Sälli. Heti aamulla oli onnitteluryhmä asemissa mökin numero 8 ovella. Oli kirjoitettu yhteisesti kortti, poimittu paikallisia kukkia ja karamellirasia, jonka kannessa oli elämän viisauksia. Laulettiin onnittelulaulu moniäänisesti. Päivänsankari oli otettu muistamisesta ja tarjoili onnittelijoille ja talon väelle kuohujuomaa.
Runsaan ja monipuolisen aamupalan jälkeen oli bussin nokka kohti Rautalahden kylää. Siellä tutustuttiin Mestarin Luona -museoon. Museossa oli vanhoja esineitä ja työkaluja sekä museon isännän tekemiä tuohitöitä. Kyllä olivat upeita ja laadukkaita. Moni kippo lähti turistien matkaan. Museon emäntä esitteli museota ja tavaroita oppaamme Sylvin tulkkaamana. Esitys oli nopeaa ja vauhdikasta. Välillä naiset puhuivat yhteen ääneen, niin oli paljon asiaa. Alueella oli 4 rakennettua tsasounaa, jotka oli omistettu eri aiheille ja paikoille. Kolme oli vielä rakentamatta. Vieressä oli lähes valmis lomakylä hienolla paikalla Laatokan rannalla odottamassa turisteja Pietarista.
Oppaamme Sylvi lähti bussiin mukaamme ja matkalla Sortavalaan kertoi paikallisista asioista ja kohteista. Kova oli vauhti päällä Sylvillä, tarinaa tuli vauhdilla kuin konsanaan pikakivääri Emmasta luoteja. Viimeiset tarinat Sortavalan satamassa hurjalla tempolla ja lopuksi kehui miten hyvä presidentti on Vladimir Putin! Me turistit kuuntelimme ihmeissämme.
Bussi parkkiin Karjalankadun varteen ja Kalle vartioimaan autoa. Aikaa pari tuntia ostoksiin ja omatoimiseen lounaaseen. Löytyi siisti ja mukava kahvila alatoria vastapäätä. Keittolounas ja hyvänmakuinen leipänen siirsivät nälän myöhemmäksi. Ostoksia löytyi kotimatkalle ja viemisiksi. Kuka osti lehmän, joku rannekellon, joku varpuluudan, myös kiliseviä kasseja kulkeutui bussiin. Kotia kohti lähdettiin lähes ihanneajassa, menomatkalla pysähdyttiin sankarihaudalla, jossa Teuvo Matikainen piti puheen. Kirkon rappusilla laulettiin yhdessä Suvivirsi. Sää oli suosiollinen molempina päivinä.
Viimeisessä kuvassa ne matkalaiset, jotka ovat syntyneet Pälkjärvellä. Vas. alkaen Unto Kortelainen, Maija Närhi, Aili Venäläinen (o.s. Hyttinen) ja Pentti Vasko.
Jutun kuvat Jaakko Jormanainen
Julkaistu 30.5.2018
