Teatteriretki Lapinlahdelle
Karjalaisseurojen Pohjois-Karjalan
Piirin kesäisen kulttuuriretken suunta oli Lapinlahden Alapitkälle
heinäkuun toisena sunnuntaina. Tavoitteena oli tutustua kolmeen
kohteeseen. Alapitkän nuorisoseuran kesäteatterissa pyöri näytelmä
”Jaetun maan lapset”. Lähietäisyydellä oli Suomen Asutusmuseo ja 1952
rakennettu tsasouna.
Perinteiselle lähtöpaikalle, Siltakadun matkailupysäkille alkoi kerääntyä retkeläisiä sunnuntai-aamuna. Kotimaan retkien hovikuljettajan A. Malisen bussi saapui paikalle kuljettajana Antti Malinen. Isohko ryhmä asettui kyytiin ja matka alkoi. Poimittiin mukaan Ylämyllyn Shelliltä, Käsämästä ja Viinijärveltä loput ihmiset kyytiin.
Menomatkalla rahastajatyttö Maija keräsi matkamaksut. Varustukseen kuului vanhan ajan rahastuslaukku ja päässä suikkalakki. Rahastaja kertoi, että on varattu matkaevästä, piirakoita ja juomia, koska varsinainen ruokailu on myöhään iltapäivällä Kunnonpaikassa Vuorelassa.
Matka sujui rattoisasti ja pian bussi pysähtyi Asutusmuseon parkkipaikalle Lapinlahden Alapitkällä. Vastassa oli oppaamme fil. maist. Hannu Heikkilä. Hän kokosi matkalaiset Puimalakahvioon ja kertoi lyhyesti Asutusmuseosta. Puimalassa toimi pieni kahvio, jossa oli töissä kaksi nuorta naista kunnan työllistämänä. Lisäksi siellä oli vanhoja maataloustyövälineitä. Oli haravakone, niittokoneita, kuljetuskärryt, ynnä muita tavaroita. Kahvin ja jäätelön lisäksi oli myytävänä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Kävellen
siirryimme peltojen halki kulkevaa kärrytietä pitkin lähelle
Alapitkäjärven rantaa. Alapitkäjärvi on nimensä mukaisesti neljä
kilometriä pitkä ja kapea ja sijaitsee alavassa maastossa. Järven
partaalla on Muren asuntoviljelystilan rakennukset, asuintalo, sauna,
navetta, puimala ja kaivo. Rakennukset ovat säilyneet oikein hyvin
alkuperäisessä asussaan. Tuntui kuin olisimme siirtyneet suoraan
50-luvulle.
Rakennuksia
esitteli toinen oppaamme Riikka Sinokki. Kyllä tuli mieleen vanhat
ajat, kun katseli Mureen perheen esineitä ja työkaluja. Navetan ylisillä
oli silppukone, heinähäkki, heinäsiemenen kylvökone, juuresten
pienintäkoneita, iso puinen vesipumppu ja paljon muuta mielenkiintoista.
Kesäteatterin
näytelmän alkamisajan lähestyessä siirryimme bussilla Alapitkän
Nuorisoseuran talon parkkialueelle. Järjestysmiehet ohjasivat tulevat
ajoneuvot sopiviin paikkoihin. Paljon tuli katsojia kesäteatteriin.
Näytelmä kertoi salmilaisten evakkojen matkasta Lapinlahden Alapitkälle
ja elämästä siellä. Oli draamaa, oli huumoria, hyviä
näyttelijäsuorituksia.
Väliajalla oli kahvitarjoilu Nuorisoseuran laajassa salissa. Sää suosi esitystä, ei satanut vettä ja toisella puoliajalla paistoi aurinko komeasti. Näytelmästä jäi mieleen hyvät roolisuoritukset ja lasten osuus esityksessä, tosin vähäinen, mutta kuitenkin. Ja näyttämöllä oli roolin saanut oikea elävä hevonen, Vili.
Teatterin jälkeen taas matkalaiset bussiin ja lyhyen ajomatkan jälkeen oltiin tsasounan pihassa. Sen vieressä oli Veikko Vennamon muistomerkki. Vennamo teki suurtyön sotien jälkeen, kun evakkoja sijoitettiin Koti-Suomeen ja heille järjestettiin maatiloja.
Pyhän
Kolminaisuuden tsasouna on rakennettu vuonna 1952 tarpeeseen, kun
evakoissa oli paljon ortodokseja. Toista kesää oppaana toimiva Heidi
kertoi, että toimituksia on harvakseltaan tsasounassa ja pappi tulee
yleensä Iisalmesta. Heidi vastaili parhaansa mukaan matkaajien
kysymyksiin.
Iltapäivä
oli jo pitkällä, kun jätimme jäähyväiset Alapitkälle ja jatkoimme
matkaa. Retken ohjelmaan sisältyvä lounas oli vielä nauttimatta. Hotelli
Kunnonpaikan lounastarjoilu noutopöydästä oli runsas ja monipuolinen.
Ei jäänyt varmasti nälkä kenellekään.
Täydellä vatsalla oli mukava istahtaa bussiin ja suunnata Antin kyydissä kohti Joensuuta. Eikä tässä vielä kaikki. Maija jakoi laulumonisteet ja kuoronjohtaja Erkki laulatti sekaäänistä teatterikuoroa.
Kuvat Jaakko Jormanainen
Juttu lisätty 9.8.2018
Suomen Asutusmuseosta ja sen historiasta voit lukea lisää täältä
