Pälkjärven pitäjäseura elää ja voi hyvin
Joensuussa sunnuntaina 12. heinäkuuta pidetty Pälkjärven pitäjäseuran
66. vuosikokous ja yhtä mones kesäjuhla vahvistivat puheenjohtaja Jouni
Mönkkösen arvion, että seura elää ja voi hyvin. Kokoukseen osallistui
lähes 50 jäsentä ja juhlaväkeä Kerhotaloon kertyi noin 80.
–
Moniin karjalaisseuroihin verrattuna meidän jäsenmäärä on lievässä
kasvussa. Viime vuonna liittyi yli 20 uutta jäsentä, ilahduttavasti myös
nuoria, Mönkkönen kertoi.
Kahden keskuksen – Joensuun ja
Helsingin seudut – ohella liki 400 jäsentä on levittäytynyt eri puolille
maata. Juhlaan oli tultu niin Savosta kuin Etelä-Karjalasta vaikka
pääosa väestä oli paikallisia tai pääkaupunkiseudulta.
Mitään
erityistä salaisuutta ei pitäjäseuran hyvinvointiin ole. Vakiintunutta
toimintaa on sen verran paljon, että se pitää virkeänä sekä näkyy ja
kuuluu ulospäin luoden näin vetovoimaa seuraan päin.
Matkat, retket ja tarinaillat
Pitäjäseura
on järjestäytynyt niin, että sillä on pääkaupunkiseudulla oma,
suhteellisen itsenäinen toimikunta. Niinpä suosittuja tarinailtoja
pidetään sekä Helsingissä että Joensuussa.
Joensuussa
tarinailtoja on kesä- ja heinäkuuta lukuun ottamatta kerran kuukaudessa
ja Helsingissä kahdesti kevät- ja kahdesti syyskaudella. Asiantuntevat
alustajat ja mielenkiintoiset aiheet vetävät: osanottajia on Joensuussa
ollut keskimäärin yli 30 ja Helsingissä keskimäärin lähes 50.
Hieno toimintamuoto on myös tapaamiset sellaisten jäsenten luona, joilla ei ole mahdollisuutta saapua tarinailtoihin.
Seura
järjestää säännöllisesti matkoja ja retkiä. Suositut valkovuokkomatkat
tehdään Pälkjärvelle sekä Joensuusta että Helsingistä toukokuun
puolivälissä.
Pälkjärvellä käydään myös hoitamassa ja kunnostamassa hautausmaata.
Vakiintunut perinne on Jouluun laskeutumisen juhla.
Lehti, verkkosivut ja facebook-ryhmä
Pälkjärveläisten
keskeistä tarkoitusta, olla kunnan alueella asuneiden ja heidän
jälkeläistensä yhdyssiteenä sekä vaalia kotiseudun perinteitä ja
muistoja, toteutetaan monella tapaa.
Pälkjärveläinen lehti tehdään 2-3 kertaa vuodessa. Se ei ole mikään vaatimaton lipare vaan tuhti tieto- ja perinnepaketti.
Seuralla
on myös monipuoliset ja ajan hermolle päivittyvät verkkosivut
(palkjarvi.fi). Uusinta uutta on facebook-ryhmä, jossa on lähes pari
sataa henkilöä.
– Meiltä kävi viisi henkilöä keskiviikkona 8. heinäkuuta nostamassa
kolme kaatunutta hautakiveä Pälkjärvellä. Unto Kortelainen välitti
tiedon ja niinpä jo torstaina 9. heinäkuuta asiasta oli tarina
nettisivulla, kertoi tuoreen esimerkin Lissu Kaivolehto, yksi sivuston
päivittäjistä ja kuvagalleriasta vastaava aktiivi. – Galleriassa on nyt
jo 1015 kuvaa, Kaivolehto kehaisi.
Arpoja, kahvia ja tarinointia
Maaningalta
saapuneen lehdistöneuvos Seppo Sarlundin johtaman vuosikokouksen ja
varsinaisen kesäjuhlan välissä tarjottiin juhlakahvit piirakoiden ja
täytekakun kera.
Tauon seuran aktiivit käyttivät myös arpojen
myyntiin ja tuttujen tavatessa riitti tarinaa, kuulumisten kertomista ja
kuulemista.
Salin seinällä oli vanhoja valokuvia siinä toivossa,
että niissä vielä tunnistamattomat joku tunnistaisi – ja kyllä kuviin
ilmestyikin uusia merkintöjä.
Vas. Kesäjuhlaa edeltäneen vuosikokouksen puheenjohtajana toimi
lehdistöneuvos Seppo Sarlund ja sihteerinä Maija Närhi. Oik. Seuran
rahastonhoitaja Anja Laukkanen nauttii myyntipöytänsä takana
juhlakahveista. Kaarina Alakangas on saanut arvat myytyä ja laskee
arpajaiskassaa. Kuvat Lissu Kaivolehto.
Tuhti annos Karjalatietoutta
Juhlan aluksi puheenjohtaja Mönkkönen toivotti väen tervetulleeksi ja teki lyhyen katsauksen seuran toimintaan.
Kansanmuusikko Emilia Kallonen lauloi kansanrunoihin pohjaavia itse säveltämiään ja sovittamiaan tekstejä.
–
Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta tunnen
hengenheimolaisuutta karjalaisiin, Emilia selvitti pienoiskonserttinsa
aluksi.
Vas. Pälkjärven
pitäjäseuran kesäjuhlaan Joensuussa kokoontui mukavasti väkeä. Edessä
juhlaesitelmän pitänyt Karjalankielen seuran kunniajäsen Aaro Mensonen
sekä pitäjäseuran puheenjohtaja Jouni Mönkkönen ja sihteeri Maija Närhi.
Oik. Kansanmuusikko Emilia Kallonen ilahdutti juhlaväkeä laulullaan ja
soitollaan. Kuvat Matti Ronkainen.
Juhlaesitelmän piti Karjalankielen seuran kunniajäsen,
everstiluutnantti (evp) Aaro Mensonen. Salmista kotoisin oleva ja
ensimmäisenä kielenään karjalaa puhunut Mensonen kertasi karjalan kielen
syntyä ja kehitystä itsenäisenä kielenä, sen levinneisyyttä ja
viimeaikaisia toimia kielen säilyttämisen ja elpymisen puolesta.
Unesco
luokittelee karjalan kielen erittäin uhanalaiseksi. Osaajia Suomessa ja
Venäjällä on laskutavasta riippuen yhteensä vain noin 35 000 – 50 000.
– Positiivista on, että kiinnostus kieltä kohtaan on lisääntynyt, Mensonen valoi uskoa elvytystoimien tuloksellisuuteen.
Esitelmä
sisälsi katsauksen karjalaisen kulttuurin heijastumiseen suomalaisessa
kulttuurissa. Aineisto jäi pälkjärveläisten haltuun ja kenties ilmestyy
pitäsäseuran lehdessä.
Juhlapäivän aluksi seuraväki teki
kunniakäynnin raja- ja laatokankarjalaisten sekä Karjalaan jääneiden
sankarivainajien muistomerkeillä.
*****
Juttu on julkaistu Karjala-lehdessä torstaina 16.7.2015.
