RAUNIOITA, NYKYISIÄ ASUKKAITA JA TYÖPAIKKOJA
Ajoituksessani olin muutaman päivän myöhässä, maahan ehti sataa muutama sentti lunta. Lunta ei ollut paljon, mutta kuitenkin sen verran, että se hankaloitti jo matalaksi painuneiden kivijalkojen tunnistamista. Paremmin aikaa uhkaavat uunien ja navetoiden rauniot kyllä olisivat näkyvillä.
Jurij Ivanoviths
Harmaaseen marraskuun päivään en ollut suunnitellut muuta kuin ajelun kotoa Borikselle, rajan iloista kun ei koskaan tiedä etukäteen. Tulopäivän iltana kävimme jututtamassa Juri Ivanovitsiä. Hän on Aunuksen karjalaisia, puhuu suomea ja oli aikoinaan sovhoosi Kipinän päämekaanikko. Lisäsin haastateltavien listalle. Juri Ivanovitsin poika, kuuluu olevan viinaanmenevä, asuu rannan Rouhiaisen vanhassa talossa. Vaimonsa on rajalla töissä. Pojanpoika Sortavalasta oli käymässä babushkan ja dedushkan luona, oli valmistunut insinööriksi Pietarista ja töissä Sortavalassa. Ei ollut poika tullut isäänsä, kertoi harrastavansa hiihtomaratoneja, kuten venäläiset noita pitkiä hiihtoja kutsuvat. Mukavan oloinen nuori mies kaikin puolin.
Kaivo Kyyrönlammen takana
Boris kertoi tietävänsä hyvin säilyneen kaivon. Se olisi Ruskealan puolella mutta mikäpä minä olisin noita pitäjien vanhoja rajoja noin tarkasti noudattelemaan. Ajoimme Kirkkolahden uutta asvalttitietä, siltä käännyimme oikealle hyvin hiekoitetulle metsäautotielle, sen varrella oli puunkorjuutyömaa käynnissä. Tie vei meidät jo ennestään katsastamamme maatilan raunioille Kyyrönlammen eteläpuolelle. Juuri ennen navetan rauniota lähdimme seuraamaan vanhaa, maatunutta kiviaitaa oikealle. Se oli hyvä viitoitus, päästä löytyi hyvin säilynyt kaivo. Boris kertoi kaivon olleen kesällä kuivimpana aikana lähes tyhjän, syvyyttä sillä oli useita metrejä, nyt veden pinta oli reilut pari metriä maanpinnasta. Kaivo oli ladottu luonnonkivistä alaspäin kapenevan kartion muotoon. Seinät olivat aivan ehjät, ihan sortumattomat, kansirakenteita ei tietenkään ollut jäljellä. Boriksen mukaan jossakin Hietaniemen Rouhiaisen lähettyvillä olisi myös säilynyt kaivo. Pitää sekin joskus katsoa.
Sikron Könönen
Leppäojan itäpuolella Sikron paikkeilla Boris oli jo pari vuotta sitten kertonut löytäneensä pajan paikan. Poikkesimme pölymaantieltä sivuun, laskeuduimme metsäkoneen ajouraa alas, Leppäojalle ja taivalsimme samaa uraa ojan tuolle puolelle vanhalle peltoaukeamalle. Sen keskellä oli uunin raunio ja kivijalka, pihalla vanhoja peltiämpäreitä. Ehkä siellä on paja ollut. Paikka oli mielestäni Sikron Könonen. Boris innostui ”vanhoista suomalaisista” peltiämpäreistä, sanoi ottavansa ne museoonsa. No, kotona hän puhdisti löytönsä, pohjassa luki kyrillisin kirjaimin Standard, olivat kuin olivatkin aitoja neuvostoliittolaisia sinkkiämpäreitä. Niitä, jotka kaikille neukkukaupassa mukana olleille olivat tuttuja.
Navetan raunio Ristiselässä
Ristiselässä Sortavalan tien länsipuolella Boris tiesi taas asuinpaikan. Navetan raunio siellä pellon reunassa olikin, Läävin suuntaan siitä lienee kulkenut kärrytie ennen vanhaan. Talon paikasta ei oikein tullut selvyyttä.
Etsiskelyä Läävillä
Pyysin Borista viemään minut Lääville niin pitkälle kuin tietä pääsisi. Siellä ajattelin etsiskellä asvaltilta katsoen kauimmaisia asuinpaikkoja ja kävellä tien ja järven välisiä paikkoja koluten Hostel Alla & Borikseen.
Olin koettanut valmistautua retkeen haastattelemalla Anja Lainetta, Annikki Vesasta ja Anja Laukkasta. varsinkin Anjalta ja Annikilta tallensin selkeitä muistikuvia. Katselin tietenkin myös Juho Leskisen karttaa, vanhaa 1:100 000 topografikarttaa ja satelliittikuvia. Juho Leskisen kartalta siirsin asukkaiden nimiä topografikarttaan merkityille taloille.
Boriksen Nivalla pääsimme helposti tieuraa ja peltoa pitkin varsin lähelle Pälksaaren kaakkoispuolisen lahdelman rantaa. Sieltä tavoittelin Pitkäsen ja Malisen paikkaa ja yhtä, jolle en ollut kotitehtävissäni löytänyt asukkaan nimeä. Peltoja reunustavat joka puolella kivikasat. Kivikasojen tuolla puolen alkaa pusikko. Maa lienee jonkinlaista vanhan niityn, pellon ja laitumen sekoitusta, kunnon metsää siellä ei kasva, joitakin yksittäisiä suuria kuusia, oksaisia mäntyjä ja koivuja vain. Niiden alla on varsin tiheä vesakko, paikoitellen läpipääsemätön jonkin kovasti pensoneen pajulajin oksien takia. Raunioita en löytänyt, vain joitakin epämääräisiä kivikasoja, varmaan vanhoilla pelloilta raivattuja. Palasin pellon reunaan.
Asikainen, Jussila, Rouhiainen, Laukkanen ja Nykänen ovat ilmeisesti sijainneet aikoinaan Läävin peltoaukeiden läpi vieneen kylätien varrella. Päättelin niiden enemmän etsiskelin turhaksi, koska kivijalat ja muut muistomerkit ovat luultavasti tulleet venäläisten leniniläisessä raivaajahengessä kasatuiksi peltojen reunoille. Kaivele heitä sieltä. Palasin vitelikköön pellolta kohti pohjoista ja järveä ajatuksenani etsiä Rouhiaista ja Jääskeläistä. Kiemurrellen tulin vanhalle, pienelle peltoaukealle, en alkanut kierrellä sen laitoja, olisi ehkä pitänyt. Suunnistin kohti korkeaa, tummaa kuusikkoa rannan suunnassa. päätin kokeilla Rouhiaisen löytämistä topografikartasta ottamieni koordinaattien avulla. Rouhiaisen löysin, mutta enemmänkin uskon sattuman minua siinä avustaneen. Seurailin rantatörmää luoteeseen ja satuin huomaamaan rinteessä perunakuopan. Sen lähellä oli toinenkin kuoppa, uunin pohja ja kivijalka, ja pienen aukion toisella reunalla navetan raunio. Olin siis sattunut Rouhiaiseen. Tarkemmin katsellessa siellä tuoksui vanhalle pihapiirille, pensaita, pihapuita ja muuta sellaista. Suuntasin takaisin pellolle ja ajattelin löytäväni vielä Jääskeläisen rauniot. Niille en sitten harmikseni sattunut. Jussilan ja Rouhiaisen jäänteet lienevät koillisesta pellolle pistävässä, pensoittuneessa kivikasassa.
Lähdin tallustamaan tieuraa kaakkoon, arvelin uran olevan vanhan kylätien paikalla. Katselin kulkiessani nykyisten peltojen reunoja ja yritin verrata niitä topografikartan peltoihin. Aika paljon näyttivät muuttuneen. Suunnilleen Lehtisen kohdalla on aikamoinen kivivuori, siihen on puskettu pellolta raivattujen kivien mukana luullakseni Lehtisen paikan jäänteet. Vai olisiko kivikasa kerätty Lehtisen raunioiden päälle kun on niin erikoisesti keskellä peltoa? Könöstä hiukan katselin, mutta horsma-vadelma-mesiangervo-kasvusto oli niin vahva, että en tarkempaan haravointiin katsonut aikani riittävän.
Kuikkaa, Niirasta, Rouhiaista ja Leppästä tien ja rannan välissä silmittelin mitään löytämättä. Noilla paikkeilla on osittain aukeaa ahoa, jossa kasvaa kuusitiheiköitä pieninä tuppaina. Löytyisikö jotakin isommalla porukalla tarkemmin haravoiden, en tiedä. Ennen Sortavalan tien asvaltille tuloa on soranottopaikka, niillä paikkeilla olisivat asuneet Juvoset ja Könöset. Sorakuopan reunoja kiertelemällä selviäisi olisiko mitään jäänyt merkkejä noista asuinpaikoista.
Hämärä alkoi peittää Pälkjärven, tallustin asvalttia kohti Hostelia. Päätin vapaaehtoisesti siirtyä tien oikeaan laitaan autojonon päähän rajamiesten tarkastuskopilla. Kyselin josko haluavat minutkin tarkastaa. Vastasivat haluavansa ja niin esitin passini. Kyselivät mistä oikein tulen. No, tuolla Pälkjärven rannoilla retkeilin. Mihinkäs sitten olet matkalla? No Hostel Alla & Borikseen. Tuo utsiminen riitti rajamiehille, dasvidanija ja melkein kättä lippaan.
Kirkkolahdessa
Illalla lähdimme Boriksen kanssa käymään vielä Mustilla Kivillä. Siellä asvalttitien päässä kehityksen valot loistivat sameaan marraskuun iltaan. Emme poikenneet sisälle. Koukkasimme katsomaan Kirkkolahden vanhaa hautausmaata, vaikka oli jo pimeää. Löysimme puuristin, jossa on laatta ja siinä teksti hautausmaasta. Teksti on vain suomeksi. Joitakin vanhoja hautoja näimme auton valoissa, koko hautausmaan kunnosta ja tilasta emme päässeet selville. Tien toisella puolella näkyi nykykirkkolahtelaisilla olevan hautausmaa.
Kipinän navetat
Uusi päivä, ja yhtä harmaa kuin edeltäjänsä. Boris halusi näyttää Kipinä-sovhoosin nykytilan. Navetoille olivat valinneet aikoinaan kauniin paikan Pälkjärven kaakkoisrannalta. Yksi navetoista on puskettu tasaiseksi kentäksi, kuulemma tiemiehet tekevät siihen tukikohtansa. Kaksi muuta navettaa ovat vielä pystyssä, tosin kaikkea tarpeellista niistä on viety. Huoltorakennukset, joissa oli kuulemma ollut eläinlääkärin ja maidontarkkailijan laboratoriot ovat myös hylättyinä.
Herneselkä
Entistä Tohmajärven tietä ajoimme Värtsilästä tulevan sähkölinjan alle ja käännyimme pohjoiseen, paikka on käsittääkseni Herneselkää. Linjan vieressä oli vanha asuinpaikka, en vielä tiedä kenen. Ajoimme edelleen pohjoisen suuntaan, tulimme samoille pihoille joissa olimme käyneet keväällä 2017. Pari vanhaa asuinpaikkaa siellä on, yksi vielä pitäisi löytää.
Puikkolan hovista Kotsinlammen rinteeseen
Nähtävyys se on Puikkolan hovin pihapiirikin. Suuren talon perustuksen rauniot ovat kuusten rajaamassa pihapiirissä, samoin suuren navetan pohja, on siellä muitakin kivijalkoja tutkittaviksi. Puikkolan hovista hieman Puikkolan suuntaan asvalttia, ja poikkeama länsipuolelle. Kuusikon läpi vei tie peltoaukealle, jossa on navetan raunio. Pitää selvittää kenen. Takaisin asvaltille ja taas hieman Puikkolan suuntaan. Asvaltin itäpuolella aivan tien varressa on jonkinlainen kivikasa, mahdollinen talon pohja ehkä, mutta ei kovin varma tapaus. Makarin risteyksen paikkeilta poikkesimme jalan tien itäpuolelle vanhan kuusikon läpi vievälle uralle. Muutaman sadan metrin päässä, jo Kotsinlampea kohti laskevassa rinteessä on kivijalka, joka varsin todennäköisesti oli Sorsan paikka. Makarin risteyksessä olisi sentraali-Seppänen, sen tutkiminen jäi sekin siihen seuraavaan kertaan.
Pappila
Pakkasta oli kymmenisen astetta, päivä harmaa, pieni, hyytävä viima kävi aukeilla paikoilla. Niin pappilan raunioillakin. Aika erikoiselta tuntui kömpiä pappilan saleissa, joissa haapaa kasvaa, taivas on lähellä kun kattoa ei ole. Ulkoseinän takaa kuului jupinaa ja kalketta. Kaksi aartenkaivajaa siellä touhusi metallinilmaisimen ja lapion kanssa. Huutelin heille ikkunasta että köyhä pappi täällä asusteli, en lupaillut heille suuria rikkauksia.
Jurij Mihailovitsh ja Babushka-Nina
Poikkesimme Babushka-Ninan luokse. Ninan talon porraskäytävässä oli tehty remonttia, huoneistojen ovet oli myös uusittu. Ninan ovi oli tavalliseen tapaan auki, koputukseen kuului vastaus ”prihadite, dver otkryito”, sisään vaan ovi on auki! Nina touhusi entiseen tapaansa. Keitti teet ja soitti Jurij Mihailovitsin naapuritalosta käymään. Jurij Mihailovitsh oli ollut Kipinän ekonomisti, kuten Venäjällä talouspäällikköä kutsuvat. JM kertoi syntyneensä Gorkin, siis Niznij Novgorodin lähellä Volgalla. Hän opiskeli Gorkin maatalousinstituutissa ja oli työskennellyt Kipinässä insinöörinä, päämekaanikkona ja ekonomistina.
Fortiparts
Tohmajärven tien varressa, kulttuuritaloa vastapäätä vanhoissa, kunnostetuissa Kipinän halleissa toimii kaksi suomalaista yritystä. Toisen niistä, nimeltään Fortiparts omistaa Outokummun Metalli Oy. Heillä on Puikkolassa siisti varasto ja nykyaikaiset yhteysvälineet. Metsäkoneiden varaosia kertovat toimittavansa yli laajan Venäjän. Paikallispomo Viktor oli jonkin verran katsellut verkosta vanhoja kuvia Pälkjärveltä, sen syvemmin hän ei seudun historiaa tuntenut.
East Forest
Toinen business centerin firma on East Forest, joka on Tapio Laurosen Idän Metsäkone Oy:n tytäryhtiö. Lauronen on remontoituttanut tiloihin hienot tilat, työntekijöille on keittiö, sauna suihkuineen, pukeutumistilat, toimisto, varaosavarasto, korjaamohalli, siis kaikki mitä metsäkoneurakointifirma tarvitsee. Tilat ovat samaa tasoa kuin Suomessa.
Hautausmaa
Hautausmaan ja Sortavalan tien välistä on kaadettu vanhat kuuset pois. Monet niistä näyttivät ollen lahoja. Miettisten haudan lähistöllä on ollut suuri kuusi kaatuneena jo useamman vuoden, pitänee ottaa ja hoitaa se keväällä pois. Nykypuikkolalaiset hautaavat vainajiaan äkkipäätään katsottuna ilman mitään järjestystä. Antti ja Tahvo kertoivat nähneensä muutama vuosi sitten uusiokäyttöön otetuista haudoista kaivettuja kalloja hautausmaan roskiksessa, joku tolkku tuonne pitäisi saada.
Kirkon portaat
Sähköyhtiö on raivannut linjoja
kaikkialla Puikkolan ympäristössä. Kirkon portaiden läheltä linja on
myös avartunut molempiin suuntiin. Puukasat ovat linjalla, niitä ei
marraskuulla ollut ajettu pois. Kirkon portaille pääsyä varten oli
jätetty käytävä vapaaksi, siinä vieressä niitä risukasoja kyllä oli.
Suvivirttä varten pitää saada paikka raivattua.
Juttu lisätty 29.7.2019
