UUSI PÄIVÄ, UUSI RETKI
Poljen taas asvalttia, mäkeä ylös Akkainojalta. Kyllä täällä näköjään pystyy henkensä säilyttäen pyöräilemään, vaikka liikenne onkin hurjaa. Venäläisillä on sananparsi itsestään ”Valjastaa hitaasti, ajaa hurjasti”. Tuntevat itsensä. Koko ajan vilkuilen varmuuden vuoksi vasemman olkani yli ja kuulostelen takaa tulijoiden ajotyyliä äänen perusteella. Hyvin pääsen taas Makarin tielle ja poljen puuskuttaen ylös mäkeä vaaralle. Alalammelta ei nyt kuulu kurkien töräyksiä, ehkä ajattelevat yhden fanfaaritervehdyksen riittävän tuolle oudolle kulkijalle. Nyt ei näy sen edellisen, tuntemattoman pyöräilijän jälkiä. Ei ole palannut samaa reittiä, onkohan majoittunut kalastelemaan Jänisjärven rannoille tai pikkulammille?
Ajattelin tallustella juuri tuonne pikkulampien suunnalle, Salolle, kuten äitini ja enoni siitä puhuvat. Salon läpi ja sen asukkaiden pihoja sivuten kulkivat kuulemma Kirkkolahteen kärryteitä pitkin. Taavetti-setä oli vienyt Hämäläisen poikia, siis enojani kalaan ja jopa yöretkille noille pikkulammille. Niitä on siellä neljä, Kaatiolampi, Lätykkälampi, Ahvenlampi ja Tervalampi. Vanhasta suomalaisesta kartasta puuttuu Lätykkälampi, luota sitten noihin maanmittareihin, keinutuolissa lienevät kartoittaneet ja karttojaan piirrelleet.
Piilotan pyöräni muodon vuoksi Laasosen pihan lähelle pensaikkoon. Laasoselle ovat metsänvuokraajat puskeneet leveän tieuran. Siinä ohessa ovat hävittäneet Laasosen navetan rauniot ja kaivaneet sen sijoille kuopan kallioon saakka, ilman näkyvää syytä. Laasosen talon ja uunin pohjista on selvästi kerätty liuskekiviä, täällä ei vanhoilla suomalaisasutuksilla ole muistomerkkien suojaa.
Ei se auta, Laasosen pihan aukealta pitää puskeutua pusikkoon. Kirsti ja Timo-Veli ovat täällä käyneet pätevän oppaan, Annikki Hirvosen kanssa aiemmin. Annikki on Tetrivaaran Taavetin tytär. Tiheikössä tulee ensimmäisenä vastaan suuri, sammaloitunut puupino. Mikä lie ollut tarkoitus kun se on jätetty metsään?
Vastaan tulee uunin pohja ja perunakuoppa, merkitsen paikat muistiin talvi-iltojen ratoksi. Kompastelen sähköjohtoihin, ovat maassa, kun pylväät ovat lahonneet. Linjassa on kolme johdinta ja ruskeat eristimet. Näyttäisi tulevan jostakin Makarin suunnalta ja jatkuvan Kirkkolahden suuntaan. Minkähän sähköyhtiön linja se on ollut? Pälkjärven Sähköosuuskunnan linjat toivat valon vain Laasosen paikalle saakka, ainakin kartat olivat piirtäneet noin. Syksyn retkellä sitten selvisi, että on uuspälkjärveläisten sodan jälkeen rakentama linja Makarin lypsyasemalle, ilmeisesti Kirkkolahden kautta johtivat jossakin Jänisjoen koskessa dynamolla jauhettua sähköä. sovhoosi kipinän tarpeisiin.
Satun parille saniaiskentälle ja aukealle, joka kasvaa ehkä jotakin vanhaa koristepensasta, rehevän kasvillisuuden alta en kuitenkaan löydä selviä merkkejä vanhoista pälkjärveläisistä. Sitten nousen suunnilleen kaakko-luode-suuntaisen kallion loivaa puolta matalalle kalliolle, tuohon suuntaan jääkausi muovaili pitkänomaisia pinnanmuotoja. Silmäni osuvat erikoiseen, syrjällään könöttävään, litteään kiveen, näkee selvästi, että se on aseteltu tuohon asentoonsa. tarkemmin katsoessani on kiveen hakattuna numero 2. Kyse on joko vanhasta rajapyykistä tai viisarikivestä, en tarkemmin osaa päätellä. Pitää saada vanha tiluskartta käsiin, asetella se talvi-iltoina satelliittikuvan päälle, saattaisi selvitä kenen tiluksia olin katsastamassa.
Taas löytyy rinteestä vanha, kivetty kuoppa. Siitä lähtee ikään kuin oja alarinteeseen. Olikohan perunakuoppa vai mikä? Ylitän soistuneen tiheikön ja korkeahkon mäen ja tulen Makarin koululta Kirkkolahden suuntaan tulevalle tieuralle. Kävelen ruohottunutta uraa etelään ja tulen risteykseen, josta lähtee idän suuntaan ajetun näköinen ura. Arvelen sen olevan kalamiesten reitin jollekin noista neljästä lammesta ja lähden seuraamaan. En kuitenkaan päässyt noita jälkiä lammelle vaan mäelle, johon uuspälkjärveläiset olivat tehneet retkeilijöille – tai itselleen – pöydän ja penkit. Siinä oli hyvä paikka keittimelle, nautin pastaa ja teetä ja alkoi tuntua sellaiselta kuin retkellä kuuluukin tuntua.
Palailin uraa kohti Makarin tietä ja havaitsin etelän suuntaan lähtevän polun. Ajattelin että nyt eivät jäljet enää johda minua harhaan, polun täytyy johtaa lammelle. Oikein arvelin, tuli vastaan pieni lampi, ei ilmeisesti ihan täynnään ahvenia kun rannoilla ei kovin paljoa näyttänyt liikutun. Polku kyllä kiersi lammen ympäri, niin kuin polku kiertää kaikkien lampien ympäri. Itärannalla oli niin äkkijyrkkä kallio, ettei aivan rantaa päässyt kulkemaan, piti kavuta kalliolle. Tulkitsin kiertäneeni Kaatiolammen. Sen koillispuolella olisivat Kemppaan ja Luukkaisen paikat. niiden etsimisen jätin siihen ”seuraavaan kertaan”, ja kuvittelin lammelta suoraan länteen kulkemalla sattuvani vanhoille pelloille Juvosen paikkeilla. Jälkeenpäin selvisi, että lampi oli se kartasta puuttuva Lätykkälampi. En siis sattunut Juvosen enkä Hiltusen tai Koistisenkaan paikoille, vaan Makarin koululle johtavalle tieuralle takaisin. Kulkeminen itä-länsisuunnassa muistuttaa taas jään vetäytymissuunnasta. Mäkeä ylös ja kalliota alas useaan kertaan. Rinteessä tulevat vastaan maasta kirjaimellisesti nousevina tutut sähkölinjan johdot. Ei tuntunut olevan virtaa, ei kipinöinyt. Linjan jälkeen reittini laskeutuu avosuolle. Suo on täynnään karpaloita, vasta niiden toinen puoli punoitti lievästi. Niitä sitten nuoret naiset keräävät, ja mummelit myyvät matkailijoille asvaltin reunalla penkillään kököttäen.
Hirvikärpäsiä alkoi olla sen verran mustanaan, että päätin lähteä Leppälammen rannan kautta katsomaan Tetrivaaran Taavetin rauniot, päiväkin oli kulunut jo lähes iltaan saloa vaellellessani. Kirstiltä saamieni Tetrivaaran koordinaattien avulla aloin Taavetin navettaa etsiä. Pitikin tulla noin parinkymmenen metrin päähän raunioista ennen kuin havaitsin tulleeni kohteeseen, niin sakeaa oli vesakko. Enoni olivat kertoneet Hämäläisten perämetsän alkaneen kohta Taavetin tilusten vierestä. Taavetin pellolla Leppälammen suuntaan oli kuulemma ollut hyvä laskea suksilla mäkeä. Ei noista paikoista oikein selvää saanut.
Aloin olla jo varsin tuskaantunut hirvikärpäsiin. Idästä ne Suomeen tulivat, mutta kuinka kaukaa? Ei niitä kuulemma ennen Pälkjärvellä ollut. Siperian puolellakaan niitä ei kuulemma ole havaittu. Ovatkohan karanneet jostakin, kuten toinen idästä tullut vitsaus, supikoira? Pyörä löytyy pusikosta Laasosen luota, tietenkin, kukas sitä täällä veisi? Lähden könkelöimään hiekkatietä kohti Boriksen retkeilymajaa. Ennen Makarinvaaraa ohitseni ajaa lippalakkipäinen mies Lada Nivalla. Tervehtii kun tervehdin ensin. Liekö saanut kalaa, kalassahan hän lienee joka tapauksessa ollut? Makarin risteyksestä pääsen helposti ajettavalle asvaltille, tosin suoraan ylämäkeen. Mäki on yhtä pitkä kuin eilenkin, eivät sitä autoturistit huomaa, ajaisivat kerran hekin pyörällä!
Juttu lisätty 29.7.2019
