1930-luvulla Pälkjärvellä talojen viljat puitiin kylän yhteisellä puimakoneella. Puintipäivän päätteeksi saunottiin.
Miehet usein innostuivat pitämään löylykilpailuja. Tahti koveni, ja niinpä järjestettiin koko kylän miesten kesken löylykilpailut. Kilpailusaunaksi sovittiin meidän sauna, kun se oli vasta rakennettu ja kookkaampi muiden talojen saunoja.
Osanottajia oli niin paljon, että täytyi pitää alkukilpailut, joissa osanottajia karsitaan. Lauteille mahtui hyvin kuusi miestä, joista kaksi pääsi loppukilpailuun. Kun kilpailuun oli ilmoittautunut 17 miestä, niin viimeiseen erään tuli vain viisi miestä. Kilpailijat arvottiin eriinsä, kuten urheilukilpailuissakin tehdään. Minä jouduin ensimmäiseen erään. Tulin lauteilta neljäntenä, joten en päässyt loppukilpailuun.
Kun kilpailu oli venynyt pitkäksi, niin huomattiinkin, että löylyn onka oli kiukaasta vähentynyt. Sen takia voittajasuosikki Mikko Tukiainen vaati, että loppukilpailua varten sauna on lämmitettävä uudelleen. Meidän sauna kun oli sisäänlämpiävä, niin siinä lämmittäjän oli oltava hyvin huolellinen, ettei vaan jää kyteviä kekäleitä hiilien sekaan.
Tunnin tauon jälkeen kutsuttiin osanottajat loppukilpailuun, joita oli se kuusi miestä. Kilpailijat menivät lauteille ja palkintotuomarit saunan lattialle saunajakkaroille istumaan. Löylyn lyöjäksi olivat kilpailijat yksimielisesti valinneet minut, saunan lämmittäjän. Lyönnin väliksi oli sovittu yksi minuutti, ja ajan katsoi toinen palkintotuomari. Saunan ikkunan takana oli paljon katselijoita kiistellen katsomopaikoista. Kurkistipa sieltä joku nainenkin, kun oli kiinnostunut löylykilpailuista.
Kilpailua oli kestänyt noin viisitoista minuuttia, kun ensimmäinen kilpailija sai tarpeekseen. Sitten lienee kulunut viitisen minuuttia lisää, kun toinen mies luikahti lauteilta ja poistui pukuhuoneeseen. Siellä oli tiedonantaja, joka kävi ilmoittamassa, ketkä jo ovat jättäneet kilpailemisen. Näin olivat ulkona odottavat tilanteesta perillä.
Kun kuumuus oli lauteilla niin kova, ettei kärsinyt enää käyttää vastaa, niin kaksi miestä lähti lauteilta melkein yhtä aikaa. Näistä toinen oli ensimmäisen alkuerän voittaja Tauno Koljonen, joka kiroillen syöksyi pukeutumishuoneeseen. Lauteilla oli enää kaksi miestä, alkuerävoittajat Pekka Muhonen ja Mikko Tukiainen. Miehet kyköttivät istuma-asennossa lauteilla vähäisin liikkein, sillä liikkeitä ei oikein kärsinyt tehdä löylyn kuumuudessa. Siihen aikaan ei vielä ollut löylymittareita. Löyly täytyi kestää ilman huojennusvettä.
Näistä kahdesta löylyssä kyyhöttäjästä loppui löylyn kestokyky ensimmäisenä Pekalta, joka taisi juosta ulos asti itseään vilvoittelemaan. Kun Mikko jäi yksin lauteille, niin hän otti vastan ja kylvetti sillä vielä jalkojaan ennen kuin laskeutui lauteilta. Ei pitänyt kiirettä laskeutuessaan lauteilta vaan teki sen verkkaisesti, voittajan elkein. Pukuhuoneessa Mikko pani rauhallisesti päällensä ja meni vasta sitten ulos kilpailua seuranneiden onniteltavaksi. Voittaja sai kylän naisilta kolme ”kammihtaa” eli yhteen sidottua paria vastoja, toiseksi tullut kaksi ja kolmas yhden.
Mikko Tukiainen. Kuva Martta Tukiaisen albumista
Tarina on julkaistu Juha Nirkon toimittamassa kirjassa Suomen kesä päivästä päivään, SKS 2014
