Ja kypsät hedelmät ovat lentäneet sinne ja tänne.
Näin on varmasti monenkin evakkoperheen
kohdalla. Ajatus tuli mieleeni kun lauantaina 2.11.2013 vaimon kanssa
käytiin vanhempieni Noa ja Anna Sarlundin evakkotien päätepysäkillä eli
heidän haudallaan Kuhmalahdella viemässä kynttilä. Samalla ajatus
singahti vähän laajemman lenkin. Kuinkahan monella paikkakunnalla ovat
Herman ja Kristiina Sarlundin sekä Stefanus ja Elisabet Sidoroffin
pesueiden haudat? Täytyi oikein kysyä asiaa Nenosen Tuomolta kun oma
muistini petti. Kaikkea se sota teetti, sotki jopa hautakuviotkin.
Kysymys
ei käytännön tasolla ole kovinkaan merkittävä mutta tunnetasolla
sitäkin laajempi ja merkittävämpi. Esimerkiksi äitini kotitalo Raudussa
oli ollut samalla suvulla 300 vuotta ja äidin vanhin sisko ei
elinvuosinaan päässyt irti kotitalonsa ja kotipaikkansa menetyksestä.
Hän vielä lähes kuolinvuoteella heitti ilmaan kysymyksen, miksi? En
pystynyt vastamaan yksiselitteisesti.
Käydäänpä asiaa vähän läpi,
hautapaikoittain. Herman ja Kristiina Sarlundin pesueesta Herman on
haudattu Kontiolahdelle ja Kristiina Pälkjärvelle. Heidän lapsistaan
Herman (kuollessaan 3v.) Kontiolahdelle, Hanna Kristiina Tuupovaaraan,
Aaro Matias Maaningalle, Eero (kaatui 1918) Kontiolahdelle, Herman
(kuollessaan 2½ kk.) Kontiolahdelle, Martta Pälkjärvelle, Tekla Saaren
pitäjään, Noa August Kuhmalahdelle, Gunilla Viinijärvelle ja Kirsti
(kuollessaan 1v.) Tuupovaaraan.
Yllä olevasta nähdään jo sen ajan
ankaruus, kolme kymmenestä menehtyi lapsena ja neljäs ihmisten
vihanpidon seurauksena eli 60 % saavutti aikuisiän. Toinen huomion
arvoinen asia on, että Kristiina-äiti ja lapset Hanna Kristiina, Aaro
Matias, Martta, Noa August ja Gunilla olivat valinneet asuinpaikakseen
Pälkjärven, Tekla ainoastaan elossa olevista lapsista siirtyi avioliiton
kautta muualle.
Vas. Kukkivien valkovuokkojen joukossa Pälkjärven hautausmaalla on myös yksi venäläisten hautaseppele. Oik. Venäläisten haudat valtaavat alaa Pälkjärven hautausmaalla. Pertti Sarlundin tallentamat näkymät ovat toukokuulta 2013.
Stefanus ja Elisabet Sidoroffin
pesueesta Stefanus haudattiin Rautuun ja Elisabet Liminkaan. Heidän
lapsistaan Maria, Helena ja Aleksanteri saivat viimeisen leposijansa
Limingan hautausmaalta, Anna Kuhmalahdelta ja Elina Lempäälästä.
Jostain
kuulin, että venäläiset olisivat ottaneet osan Raudun hautausmaasta
asuintalojen tonttimaaksi. Kuinkahan Stefanuksen on käynyt? Jos
huonosti, niin toivottavasti lähtee edes vähän kummittelemaan.
Lisäksi
omasta perhepiiristä kaksoisveljieni hautaa Sortavalassa polkee vieras
jalka, jos roskakasvustolta mahtuu edes jalka sekaan.
Pertti Sarlundin tallentamia näkymiä
Sortavalan suomalaiselta hautausmaalta toukokuussa 2013. Siellä
suomalaisten pystyyn nostamia kiviä kaadetaan tämän tästä uudelleen.
Eivät
ihmiset ole unohtaneet luovutetuille alueille jääneitä vainajiaan,
tästä todistavat vainajien päivän ja joulun aikoihin kynttilämeret
Karjalaan jääneiden ja muualle haudattujen vainajien muistomerkeillä.
Esimerkiksi Tampereella kynttilämeri Kalevankankaan hautausmaalla on
varsin vaikuttava näky.
Tämä on vain tarina Sarlundien ja
Sidoroffien osuudesta, mutta kertoo omalta pieneltä osin siitä
myllerryksestä, johon pieni ihminen joutui. Viimeistä leposijaansa ei
voinut valita, sitä vain joutui jonnekin tynkäsuomessa eikä
kotiseudulleen. Juttu ei mennyt niin kuin entisellä maankiertäjällä,
jolta kysyttiin; missä hänen kotiseutunsa on. Vastaus kuului lyhyesti;
se on siellä, mihin minä reppuni lasken. Evakoilla se harvoin oli näin
yksinkertaista.
