Sivun otsikot:

Makkaranpaistoa Heposelässä 2.9.2014

Unto Kortelainen

 

Pistäydyttiinpä makkaranpaistossa Heposelässä

Nostalgiamatkalle osallistuivat Joensuusta lähtien Maija, Erkki ja Unto sekä Hammaslahden Nivasta kyytiin poimittu Esko. Matkamme tärkein kohde oli Heposelkä ja siellä Väisäsen navetan raunio, jossa oli tarkoitus pitää makkarakestit. Maija kertoi, että makkaranpaistomatka hänen äitinsä ja Eskon isän kotipaikalle Heposelkään oli vuosittainen perinne.

Rajamuodollisuuksista selvittiin suhteellisen nopeasti ja ruplien vaihdon ja perinteisen Jänismäen kahvituokion jälkeen auton keula suunnattiin kohti Pälkjärveä. Oli miellyttävää seurata, kuinka taivaalla jyrkkä, tumma pilvenreuna näytti aina etenevän edessämme. Niinpä syksyisessä auringonpaisteessa ajelimme Kirkkolahden tien kautta Heposelkään venäläisten riistapellolle, jossa autolle oli suojaisa parkkipaikka. Väisäsen navetan jyhkeä raunio olikin melkein vieressä, valkohaituvaisten ”rentun ruusujen” ja nokkosten keskellä.  Nuotioon tarvittavia risuja löytyi pihapiiristä ja Erkki viritteli nuotion raunion sisälle, liekö ollut entisen navetan permanto? Vähän kivuliaasti nuotio syttyi ja antoi aluksi savua silmille, mutta syttyi kuitenkin. Maija kävi hakemassa makkarakeppejä, joiden päitä hän teroitteli saksilla.

Pian nuotio oli sopivan hehkuinen, joten paistoseremonia voi alkaa. Tosin Jänismäeltä hankitut makkarat eivät tainneet olla aivan parasta laatua, sillä ainakaan Eskoa ne eivät miellyttäneet. Kun makkarat oli paistettu ja syöty, edessä oli vain nuotion kunnollinen sammuttaminen ja matkan jatkaminen seuraavaan kohteeseen, joka oli Hautalampi. Autotieltä kuljimme lammelle kapeaa harjua pitkin. Matkalla totesimme, että polun viereisten marjapensaiden marjat olivat hävinneet, ja sienestäjiäkin oli alueella liikkunut, sillä tapasimme veitsellä käsitellyn sienen jätteet. Harjanteella oli myös rehevää puolukan varsikkoa, mutta ei yhtään puolukkaa! Hautalampi oli ympäröivien vaarojen suojassa melkein peilityyni. Esko innokkaana uimarina kävi kastautumassa lammessa, mutta jätti uimisen toiseen kertaan.

Matkamme päätavoitteet oli saavutettu ja hyvillä mielin voitiin taas auton keula kääntää kohti rajaa. Matkalla yritimme löytää kohdan, missä vanha Sortavalasta tuleva valtatie erkanee nykyisestä Ilmakan tiestä kohti Mytsyrin mäkeä, mutta yritys ei onnistunut, sillä luonto oli rakentanut riittävän vahvan näköesteen. Nykyisessä Puikkolassa Erkki tankkasi auton ja matka jatkui kohti Värtsilää. Jänismäellä pidettiin pieni tauko, jonka aikana hankittiin muffinit yllätysvierailua varten ja sitten rajalle, joka olikin täysin autio ja tyhjä! Harvoin näin helppoa Venäjän rajan ylitystä saa kokea.

Yllätysvierailun järjestimme Kaustajärvelle, Riitan ja Onnin kesäpaikalle. Yllätys olikin mielestämme täydellinen, sen näki Onnin ilmeestä, kun hän jalka paketissa köpitteli meitä tervehtimään. Riitta oli ulkotöissä, rannalla lopettelemassa perunoiden nostoa. Hän oli sinne ollut kuulevinaan ylhäältä jotakin puhetta ja ihmetellyt sitä. Yllätys meidän ilmestymisemme oli Riitallekin, mutta ilmeisesti iloinen sellainen. Kun kesäpaikassa oli meneillään raivausviikko talven varalle, mekin osallistuimme hetken talkoisiin. Vene ja kanootti saivat lähinnä Eskon voimakkaiden käsivarsien auttelemina rivakan kyydin talvisijoilleen.

Sisällä meille suotiin pieni tarinatuokio ennen kahvia ja Erkin himoitsemia muffineita, jotka olivatkin sekä kookkaita että maukkaita. Kahvihetken kruunasi vielä pienet kuohuvat. Pöytätarinaa olisi varmasti riittänyt pitkäänkin, mutta matkalaisten oli kuitenkin kiirehdittävä lähtöä, sillä muutamilla odottivat jo uudet tehtävät matkan päätepisteessä. Ennen lähtöä Riitta halusi kuitenkin ensikertalaiselle, Eskolle, esitellä kesäpaikan muistomerkin, kauniin valurautaisen hautaristin.

 

Miksi hautaristi on kesäpaikan tontin nurkalla eikä ristissä mainittujen henkilöiden haudalla, jonne se normaalisti kuuluisi? Kysymykseen löytyy myös järkevä vastaus. Risti on todella alkujaan sijainnut Onnin isovanhempien haudalla vanhan Värtsilän hautausmaalla, josta se on kesällä 1944 siirretty, ilmeisesti Onnin sedän hautajaisten yhteydessä, Kaustajärvelle Onnin syntymäkodin puimaladon seinustalle tukevan alustan valamista varten. Kun jatkosota päättyi syksyllä 1944 ja suurin osa Värtsilästä luovutettiin Neuvostoliitolle, ristin palauttaminen sille kuuluneelle paikalle ei ollut enää mahdollista. Kotitilan jaon yhteydessä puimalato, jonka seinustalla risti sijaitsi, jäi Onnin sisaren osuuteen. Sisaren suostumuksella risti siirrettiin nykyiselle paikalleen, pienelle kumpareelle. Kesäasunnon keittiöstä on näköyhteys ristille, joten pimeänä aikana voi ikkunasta ihailla ristin betonialustalla palavan kynttilä valoa.

Kaustajärveltä matka jatkui valtatielle Saarion kautta ja saimme ohi ajaessamme ihailla Saarion kylän kauniita maisemia. Päätieltä vielä koukkaus Hammaslahden kautta Nivaan, jonne jätimme Eskon kertailemaan päivän tapahtumia. Hyvissä ajoin ennen iltaa olimme Joensuussa ja niin tämän vuoden Heposelän nostalgiamatka oli muistojen joukossa.

Jutun kuvat Unto Kortelainen