Sivun otsikot:

Pitäjäseuran 65-vuotisjuhlat 13.7.2014

Päivi Parjanen

Pälkjärveä rakastava sydän on ainoa pääsylippu pitäjäseuraan

– Pälkjärven pitäjäseurassa on nelisensataa jäsentä, mutta tekeviä käsiä tarvitaan lisää. Tehtävät kaatuvat liian harvojen harteille, muistutti puheenjohtaja Jouni Mönkkönen Joensuuhun pitäjäseuran 65-vuotisjuhlaan kokoontunutta yleisöä.

–Mukaan voi lähteä aluksi vaikka pienin askelin kukin oman ajankäyttönsä, osaamisensa ja tahtotilansa mukaisesti. Ei tämä niin vaikeaa ole: alkuun riittää Pälkjärveä kaipaava ja Karjalaa rakastava sydän, puheenjohtaja kannusti.

Pälkjärven pitäjäseuran puurtajista ja itsensä likoon laittavista juhlassa palkittiin monivuotinen sihteeri ja toiminnan moottori Maija Närhi sekä Pälkjärveläinen-lehden voimakaksikko Kirsti Sälli ja Lissu Kaivolehto.

Lisäksi Joensuun kirkkoherra Tapani Nuutinen palkittiin karjalaisuuden eteen tekemästään työstä. Viime sunnuntaina pidetty juhlakin alkoi Nuutisen Pielisensuun kirkossa toimittamalla Karjalaisen kansan messulla.

Vas. Anja Laukkanen kiinnitti Maija Närhen rintapieleen seuran ansiomitalin numero 1. Oik. Maija jakoi ilonsa Lissu Kaivolehdon, Kirsti Sällin ja Tapani Nuutisen kanssa.

”Meijän kaikkien Maija”

Sihteeri Maija Närhi ei välttynyt liikutuksen kyyneliltä saatuaan rintapieleensä seuran ansiomitalin numero 1. Kun Maija kesällä 1987 lähti Pälkjärvi-juhliin silkasta uteliaisuudesta, hän ei arvannut siitä seuraavan myöhemmin moninaisia tehtäviä seuran johtokunnassa. Hän on toiminut sihteerinä jo 25 vuotta ja sitä ennen lisäksi varapuheenjohtajana ja rahastonhoitajana.

Pälkjärveläinen-lehdessä Riitta Pakarinen kirjoittaa ”meijän kaikkien Maijasta” muun muassa, ettei tämä jätä kesken, jos on luvannut jotakin hoitaa. Sen hän tekee vaikka ”pää kolmantena jalkana”.

Maija haluaa pitää yhteyttä seuran jäseniin myös piipahtamalla yllätysvierailulle taikka toimittamalla jonkin ”tärkeän” kotiosoitteeseen saakka.

Maija Närhen ansioita on myös seuran jäsenmäärän kasvattaminen. Hänellä kerrotaan olevan taito hankkia jäseniä mitä erilaisimmissa ja ihmeellisimmissä tilanteissa.

– Yhdessä tekeminen kivan porukan kanssa on hauskaa, ehti Maija huikata sunnuntain juhlahumun keskellä, kun kaikilla tuntui olevan hänelle jotain asiaa.

Juhlalehti lahjaksi

Tällä kertaa ei ennen pääjuhlaa kuultu karjalaisten tapaamisille ominaista äänekästä puheensorinaa. Tupa ei kuitenkaan ollut täynnä tuppisuita, vaan vieraat keskittyivät selaamaan lahjaksi saamaansa juhlalehteä. Siinä kerrotaan muun muassa pitäjäseuran saavutuksista vuosikymmenien aikana, sen ensimmäisestä puheenjohtajasta Martti Kilpirannasta, Pälkjärven kirkon pyhistä esineistä ja Äänisjärven rannalta Pudosissa syntyneestä Nina Zabrevasta, jonka perhe muutti neuvostoaikana Pälkjärven Makariin.

Pälkjärveläiset ovat ylpeitä omasta lehdestään, joka ilmestyy kahdesta kolmeen kertaan vuodessa 80-sivuisena lukupakettina. Toimituskunnassa ovat Kirsti Sällin ja Lissu Kaivolehdon lisäksi Irma Lounatvuori, Sulo Niskanen ja Alpo Pesonen. Ulkoasusta vastaa vankalla ammattitaidolla Julia Tavast.

Lissu Kaivolehto lupaa, että lehden sivuilla tullaan muun muassa esittelemään kaikki pitäjän kylät monien muiden kiinnostavien aiheiden lisäksi.

Juhlapuheen pitänyt Karjalaisseurojen Tampereen piirin puheenjohtaja Tuomo Nenonenkin liputti lehden puolesta.

– En mielistele enkä puhu ylisanoja, mutta totean Pälkjärvi-lehden olevan vertaansa vailla. Hyvin toimitettu, tasokas laadultaan ja se kertoo nimenomaan tavallisten ihmisten elämästä, suvuista ja menetetyn kotiseudun kulttuurista.

Äidin neuvot tarpeen elämässä

Puheessaan sosiaalineuvos Tuomo Nenonen pohti omia pälkjärveläisiä elämäneväitään.

– Äitini opetti välittämään toisista ihmisistä. Kun olin pikkupoika, äiti pisti minut viemään kylän vanhoille mummoille ja sotaleskille milloin kalaa, milloin juustomaitoa tai syksyllä uuden sadon ruisleipää. Pääasia ei ollut tuomiset, vaan piti katsoa kuinka Miina, Emma, Olga ja Anni voivat. Eli naapureista pidettiin huolta ilman suurempaa puhumista.

– Ette arvaa, kuinka pientä poikaa otti päähän varsinkin kesällä lähteä mummokierrokselle, kun muut menivät pelaamaan pesäpalloa. Kyllä joskus oli mittani täynnä ja toivoin, että tulisi ukonilma, joka ajaisi vanhat akat Kiteelle tai Ilomantsin saloille, Nenonen nauratti yleisöä.

Äidin neuvoja muista ihmisistä välittämisestä Nenonen toteutti myöhemmin elämässään muun muassa toimiessaan yli 20 vuotta Nokian kaupungin sosiaalilautakunnan puheenjohtajana.

Tuomo Nenonen näkee tämän päivän perinteen vaalimisen olevan vanhan ajan näkemistä uusin silmin.  Ajatus konkretisoitui, kun Anttu Koistinen vetäisi juhlassa sähkökanteleellaan niin kansanlaulun Karjalan kunnaat kuin Nightwish-yhtyeen hitin Nemo.

– Sähkökannel on tosi siisti juttu ja sillä voi kokeilla ihan uusia juttuja, Anttu Koistinen totesi.




Vanhoissa valokuvissa kanteleita soittavat parrakkaat papparaiset. Anttu Koistinen edustaa uutta aikaa ja hänen kanneltaankin koristaa Angry Birds -hahmo.

 

Jutun kuvat Päivi Parjanen

Juttu on julkaistu Karjalalehdessä N:29 torstaina 17.7.2014

Tuomo Nenosen juhapuhe luettavissa kokonaisuudessaan täältä http://www.palkjarvi.fi/sisalto.php?id=86