Sivun otsikot:

Karjalalaiset kesäjuhlat Lappeenrannassa

Leena Parvela

Välähdyksiä Karjalaisilta kesäjuhlilta Lappeenrannassa 14. – 15.6.2014



Minulle nämä kesäjuhlat olivat ensimmäiset laatuaan. Maija Närhi pyysi minua osallistumaan Muistojen iltakirkkoon Lappeen Marian kirkossa ja kertomaan siitä, mutta ei haitanne, vaikka kerron juhlavaikutelmia vähän enemmänkin.

Saavuin Lappeenrantaan mieheni Tarmon kanssa autollamme lauantaina kymmeneltä koleassa ja tuulisessa säässä. Serkkuni Matti Raussin ja vaimonsa Tarjan kanssa oli sovittu, että käytämme lauantaipäivän Lappeenrannan nähtävyyksien katselemiseen ja samalla juhlapaikkoihin tutustumiseen. Lounaan jälkeen lähdimmekin sitten kaupunkikierrokselle. Ajoimme ensin Rakuunanmäelle, josta kulkue sunnuntaina lähtisi. Olipa se komea paikka valleineen, avarine kenttineen, punatiilisine kasarmeineen, maneeseineen ja kauniine vanhoine puutaloineen.

Rakennukset ja vallitukset ovat venäläisten rakentamia. Minua tuo rakuunoiden muinoinen koulutuspaikka kiinnosti erityisesti siksi, että isäni veli, Väinö Kääriäinen, oli rakuuna. Hän suoritti asevelvollisuutensa ratsuväessä 1922 – 23. Ja olin tietysti lukenut rakuunoista ja Rakuunamäestä Laila Hirvisaaren romaaneista. Nyt mäellä toimii maasotakoulu, ja osa noista vanhoista tiilirakennuksista on muutettu asuintaloiksi, ja joukossa oli suorastaan luksusasuntoja järvinäköaloineen.

Yhdessä kauniissa puutalossa oli Majurska - niminen kahvila, jota voi kyllä suositella lämpimästi. Siellä joimme lämpimiksemme kahvit kakkuineen 40-luvun tyyliin sisustetussa kamarissa. Kamareja oli useita, ja joka kamari edusti eri tyylikausia. Komea verantakin oli. Palvelu oli nopeaa ja kahvi, tee ja kakut suussa sulavia.

Sataman Hiekkalinnassa, Lappeenrannan vetonaulassa, vierailtiin myös. Siellä oli hiekkaveistoksia teemasta Musiikki. Hiekasta ja jostain liima-aineesta oli veistelty valtavan taidokkaita ja isoja hahmoja jos jonkinlaisia.

Olin siis luvannut Maija Närhille mennä Muistojen iltakirkkoon noutamaan Pälkjärven kynttilän vietäväksi kulkueessa Äiti Karjala -patsaalle. Patsaan ympärillä on Etelä-Karjalan 1939 – 1944 -sodissa kaatuneiden nimet marmorilaatoissa pitäjittäin. Sankarivainajia oli tarkoitus muistaa messun jälkeen kynttilöin. Joensuussa on vastaavanlainen sankarimuistomerkki Raja- ja Laatokankarjalaisten pitäjien kaatuneille.

Muistojen iltakirkko alkoi Lappeen Marian kirkossa lauantaina klo 17. Kaunis, keltainen puukirkko on keskellä Lappeenrantaa ja sen vieressä on Vanha hautausmaa ja Äiti Karjala -muistomerkki sankarivainajatauluineen on ihan lähellä kirkkoa.

 

Vas. Vahtimestari tarkistaa mikrofonin ennen tilaisuuden alkua. Flyygeliä vasten nojallaan havuseppeleet, jotka siunattiin ennen muistomerkeille vientiä. Oik. Kanteleensoittaja Juha Kuorttinen, taustalla Piispa Häkkinen ja kirkkoherra Lehtola.

Tulimme kirkkoon hyvissä ajoin, ja asetuimme keskilaivan viereen kolmanteen penkkiin. Oli aikaa katsella ja kuvata kaunista kirkkoa, joka oli osin remontin alla: kaikissa ikkunoissa oli muovit. Alttarin reunukselle oli asetettu hautakynttilät lasikuvuissaan. Alttaritaulu esitti Jeesuksen taivaaseen astumista, ja seinällä oli vihkiryijynä Akseli Gallen-Gallelan suunnittelema Liekkiryijy. Värikkäisiin kansallispukuihin ja tavallisiin asuihin pukeutuneet ihmiset täyttivät kirkon vähitellen.

Alttaripalvelusta suoritti Lappeen kirkkoherra Mika Lehtola. Hän toivotti kuulijat tervetulleiksi, ja messu alkoi kahdella hengellisellä laululla, jotka esitti Hannu Musakka. Jälkimmäisenä lauluna oli Kari Rydmanin Niin kaunis on maa. Seurakunta lauloi kaikkiaan kolme virttä, Suvivirsi viimeisenä.

Muistojen iltakirkossa saarnasi Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Puheen keskeinen sanoma oli, että niin kauan kuin me muistamme jonkun ihmisen, hän ei ole kuollut, hän elää muistoissamme. Piispa kehotti kertomaan lapsille ja lapsenlapsille menneiden polvien työstä ja kokemuksista. Meidän tulee vaalia menneiden sukupolvien muistoa, muistaa, mitä ne ovat maamme hyväksi tehneet ja jatkaa heidän työtään.

Puheen jälkeen oli kanteleen soittoa, jota esitti mestaripelimanni Juha Kuorttinen. Hän soitti mm. laulun Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.

Piispa kävi lopuksi siunaamassa juhlaväen juhlaan. Sen jälkeen laulettiin Suvivirsi.

Sitten alkoi valmistautuminen kynttiläkulkueeksi. Kirkkoherra Lehtola tuli alttarille lukemaan kaikkien niiden 37. maalaiskunnan, 20. osia menettäneen kunnan, kolmen kaupungin Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen sekä kahden kauppalan Koiviston ja Lahdenpohjan nimet. Kynttilöiden hakijat nousivat seisomaan, kun heidän entisen kotipaikkansa nimi mainittiin. Sitten tuli kehotus tulla hakemaan oman pitäjän kynttilä. Tuli vähän kiirehtimistä alttarille, jossa kaksi naista ojensi kynttilöitä hakijoille. Kynttilät loppuivat kesken. Jonkinlainen parijono saatiin aikaan keskilaivaan. Kulkueen edessä oli nainen vetäjänä. Jono alkoi siirtyä ulos tuuliseen ja koleaan säähän kynttilät sytyttämättöminä.

Vas. Kynttilöitä noudetaan alttarilta. Oik. Kirkkoväki alkaa siirtyä ulos kynttiläkulkuetta varten.

Siellä kynttiläkulkue hajosi aika pian sinne tänne, kun ohjeet olivat vähänlaiset. Etukäteen oli kerrottu, että kynttilät sytytetään ulkona. Mutta sitä emme tienneet, että itsellä olisi pitänyt olla sytytysneuvot mukana. Joillakin oli onneksi tikkuja, mutta kovassa tuulessa niitä sai raapia turhaan. Ihmiset juoksentelivat kynttilöineen sinne tänne tulta kynttiläänsä hakemassa kuin tyhmät neitsyet. Minäkin sain lopulta tulen joltain mieheltä hänen kynttilästään, mutta tämä sanoi, että olen viimeinen, jolle hän antaa. Vein sitten kynttiläni villatakin suojissa Käkisalmen sankarivainajien muistolaatan kohdalle, olenhan siellä syntynyt. Pälkjärveläisten sankarivainajien muistelupaikka on Joensuussa. Loppujen lopuksi ihmiset veivät kynttilänsä muistotaulujen kohdalle ja patsaalle tuli vain neljä kynttilää.

Vas. Kynttiäkulkue, jonka vetäjä oli pukeutunut kauniiseen feresiin. Kaksi osallistujaa on pukeutunut Pyhäjärven pukuun (1.vas. ja 1. oik.), 2. vasemmalta on Tuuterin puku, sininen keskellä edessä on Aino-puku ja takana toinen oikealta Viipurin puku. Oik. Leena Parvela laskee kynttilänsä muistotaulun eteen Käkisalmen kohdalle.

Aimo Vuorisen Äiti Karjala -veistos on hyvin vaikuttava ja moderni. Äiti pitää sylissään kuollutta poikaansa, ja veistos muodostaa ristin. Sota ja kuolema ovat runnelleet sekä äidin että pojan.

Tällainen Muistojen iltakirkko ja kynttilöiden vieminen kulkueena muistosankarihautausmaalle oli hieno ajatus, mutta mielestäni tunnelma särkyi pahoin ohjeiden puutteellisuuden takia. Jos jossain vielä järjestetään tällainen kynttiläkulkue, sujuu se varmaan tunnelmallisemmin. Kaikesta oppii. Tuulisella säälläkin oli oma osuutensa pienoiseen hässäkkään.

Meidän ohjelmamme jatkui. Käytyämme syömässä, suunnistimme takaisin Lappeen Marian kirkoon Viipurin Lauluveikkoja kuuntelemaan. Komeasti lauloivat ja erityisesti pidin Reppurin laulusta, Vallinkorvan laulusta ja Verdin Hebrealaisten orjien kuorosta oopperasta Nabucco. Solistit vetivät komeasti osansa noissa kappaleissa. Kuorolaisten keski-ikä on aika korkea. Nuoria laulajia oli muutama. Toivottavasti maineikkaaseen kuoroon tulee mukaan uutta polvea.

Sunnuntaina olin Rakuunanmäellä klo 11 Hiitolan puvussani Pälkjärven pitäjän kyltin takana muiden joukossa. Ensio Larema oli joukkomme etunenässä, Pohjois-Karjalan piirin kylttiä kantoi rakuunapukuinen nuorimies. Luovutettujen alueiden pitäjäläisiä oli paikalla sankoin joukoin lippuineen, airueineen ja pitäjäkyltteineen. Kokoontuminen tapahtui Kenraali Ehrnroothin kentällä, jossa oli myös Rakuunamuistomerkki.


 

Vas. Pälkjärven pitäjäseuran edustajat valmistautumassa juhlakulkuetta varten. Edessä vas. alkaen seuran sihteeri Maija Närhi, Leena Parvela, lipun kantajana seuran edellinen puheenjohtaja Unto Kortelainen ja Pälkjärvi-kyltin kantaja Erkki Närhi. Oik. Joukon etunenässä marssii Ensio Larema, karjalaisseurojen Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja.

Kulkue lähti liikkeelle klo 12 vajaan kahden kilometrin matkalleen Kimpisen koulukeskukseen. Edessä oli poliisiauton perässä kaksi komeaa rakuunaa ratsuineen hurmahousuissaan ja luurankotakeissaan. Kulkue seurasi ennalta määrätyssä järjestyksessä. Paljon oli ihmisiä värikkäissä kansallispuvuissa, fereseissä tai sarafaneissa. Mutta sai siellä marssia ihan tavallisissa vaatteissakin. Yleisöä oli paljon kadun varrella, ja me lauloimme ja vilkuttelimme heille. Tuuli ja aurinko paistoi, tunnelma oli hieno. Tarmo kuvasi kaikkia tapahtumia koko ajan.

Juhlakulkue lähestymässä Kimpisen koulua. Vas. mieshenkilön takana Leena Parvela, eturivissä Anja Matikainen punaisessa feresissään ja Maija Närhi ruusuhuivi hartioilla.

Pääjuhla pidettiin Kimpisen urheilukeskuksessa. Juhlapuheen piti Lappeenrannan tyttö, kirjailija Laila Hirvisaari. Hän muisteli evakkoon lähtöään pienenä tyttönä. Vahinko, ettei puhe kuulunut kunnolla ainakaan meidän katsomoomme. Lopputervehdyksen toi Marjo Matikainen-Kallström, Karjalan liiton puheenjohtaja. Seuraavat Karjalanliiton kesäjuhlat pidetään Hyvinkäällä. Juhla oli ensikertalaiselle hieno kokemus. Ennen kaikkea oli sykähdyttävää se, miten paljon meitä karjalaisia on perinteitä ylläpitämässä.

Kun liikuimme juhlapäivinä kaupungilla ja juhlapaikoilla, huomasin, miten helppoa oli alkaa haastella ihmisten kanssa. Sattui monia mukavia kohtaamisia. Taasha myö tavattii!

Jutun kuvat Tarmo Parvela