Sivun otsikot:

Kuin tuuleen kylvetty

Pertti Sarlund

Kuin tuuleen kylvetty


Ja kypsät hedelmät ovat lentäneet sinne ja tänne.

Näin on varmasti monenkin evakkoperheen kohdalla.  Ajatus tuli mieleeni kun lauantaina 2.11.2013 vaimon kanssa käytiin vanhempieni Noa ja Anna Sarlundin evakkotien päätepysäkillä eli heidän haudallaan Kuhmalahdella viemässä kynttilä.  Samalla ajatus singahti vähän laajemman lenkin. Kuinkahan monella paikkakunnalla ovat Herman ja Kristiina Sarlundin sekä Stefanus ja Elisabet Sidoroffin pesueiden haudat?  Täytyi oikein kysyä asiaa Nenosen Tuomolta kun oma muistini petti. Kaikkea se sota teetti, sotki jopa hautakuviotkin. 

Kysymys ei käytännön tasolla ole kovinkaan merkittävä mutta tunnetasolla sitäkin laajempi ja merkittävämpi.  Esimerkiksi äitini kotitalo Raudussa oli ollut samalla suvulla 300 vuotta ja äidin vanhin sisko ei elinvuosinaan päässyt irti kotitalonsa ja kotipaikkansa menetyksestä.  Hän vielä lähes kuolinvuoteella heitti ilmaan kysymyksen, miksi?  En pystynyt vastamaan yksiselitteisesti.

Käydäänpä asiaa vähän läpi, hautapaikoittain. Herman ja Kristiina Sarlundin pesueesta Herman on haudattu Kontiolahdelle ja Kristiina Pälkjärvelle. Heidän lapsistaan Herman (kuollessaan 3v.) Kontiolahdelle, Hanna Kristiina Tuupovaaraan, Aaro Matias Maaningalle, Eero (kaatui 1918) Kontiolahdelle, Herman (kuollessaan 2½ kk.) Kontiolahdelle, Martta Pälkjärvelle, Tekla Saaren pitäjään, Noa August Kuhmalahdelle, Gunilla Viinijärvelle ja Kirsti (kuollessaan 1v.) Tuupovaaraan.

Yllä olevasta nähdään jo sen ajan ankaruus, kolme kymmenestä menehtyi lapsena ja neljäs ihmisten vihanpidon seurauksena eli 60 % saavutti aikuisiän.  Toinen huomion arvoinen asia on, että Kristiina-äiti ja lapset Hanna Kristiina, Aaro Matias, Martta, Noa August ja Gunilla olivat valinneet asuinpaikakseen Pälkjärven, Tekla ainoastaan elossa olevista lapsista siirtyi avioliiton kautta muualle.

Vas. Kukkivien valkovuokkojen joukossa Pälkjärven hautausmaalla on myös yksi venäläisten hautaseppele. Oik. Venäläisten haudat valtaavat alaa Pälkjärven hautausmaalla. Pertti Sarlundin tallentamat näkymät ovat toukokuulta 2013.

Stefanus ja Elisabet Sidoroffin pesueesta Stefanus haudattiin Rautuun ja Elisabet Liminkaan. Heidän lapsistaan Maria, Helena ja Aleksanteri saivat viimeisen leposijansa Limingan hautausmaalta, Anna Kuhmalahdelta ja Elina Lempäälästä.

Jostain kuulin, että venäläiset olisivat ottaneet osan Raudun hautausmaasta asuintalojen tonttimaaksi.  Kuinkahan Stefanuksen on käynyt? Jos huonosti, niin toivottavasti lähtee edes vähän kummittelemaan.

Lisäksi omasta perhepiiristä kaksoisveljieni hautaa Sortavalassa polkee vieras jalka, jos roskakasvustolta mahtuu edes jalka sekaan.

Pertti Sarlundin tallentamia näkymiä Sortavalan suomalaiselta hautausmaalta toukokuussa 2013. Siellä suomalaisten pystyyn nostamia kiviä kaadetaan tämän tästä uudelleen.

Eivät ihmiset ole unohtaneet luovutetuille alueille jääneitä vainajiaan, tästä todistavat vainajien päivän ja joulun aikoihin kynttilämeret Karjalaan jääneiden ja muualle haudattujen vainajien muistomerkeillä.  Esimerkiksi Tampereella kynttilämeri Kalevankankaan hautausmaalla on varsin vaikuttava näky.

Tämä on vain tarina Sarlundien ja Sidoroffien osuudesta, mutta kertoo omalta pieneltä osin siitä myllerryksestä, johon pieni ihminen joutui.  Viimeistä leposijaansa ei voinut valita, sitä vain joutui jonnekin tynkäsuomessa eikä kotiseudulleen.  Juttu ei mennyt niin kuin entisellä maankiertäjällä, jolta kysyttiin; missä hänen kotiseutunsa on.  Vastaus kuului lyhyesti; se on siellä, mihin minä reppuni lasken.  Evakoilla se harvoin oli näin yksinkertaista.