Sivun otsikot:

Puikkolassa syyskuussa 2013

Paavo Valonen

Vierailulla Puikkolassa 28.9.2013


Kevään 2013 Valkovuokkoretkellä kyyditsi enojani Tahvoa ja Anttia sekä serkkujani Arjaa ja Aulia Makarin maisemiin Aleksej Jakovlev. Hänen kauttaan tutustuimme äitiinsä Nina Zjabrevaan, joka oli asunut sodan jälkeen Makarissa Viljami Laasosen perheen talossa. Mainitsin tästä Kirstille ja Lissulle, ja niinpä lehtileidit määräsivät minut haastattelemaan Nina-babushkan.  Hämäläisten ympäristö-tekijöiden vaikutuksesta, so. olen syntynyt Hämeessä, omatunto alkoi kolkuttaa vasta nyt syksyllä.


Niinpä sitten ajelimme vaimoni Milan kanssa sateisena perjantai-iltana syyskuun lopulla kohti vaaramaisemia. Imatralla poikkesimme Prismaan tauolle, siellä ei kuullut sitä mainostettua ”pakkoruotsia”, mutta venäjää sitäkin enemmän. Kesälahden paikkeilla ihmettelimme sänkipellolla lepäillyttä tuhatnokkaista hanhijoukkoa, heti kohta sen jälkeen lensi yli kymmenen joutsenta aurassa kohti laskevaa aurinkoa.


Kiteellä sivuutimme ilmeisesti sesongin jäljiltä jo suljetun Pajarinhovin, todeten vain että pajari tullee venäjän rikasta henkilöä tarkoittavasta sanasta bojar. No eihän noilla ”kielikuvilla” pelkästään jaksa tehdä matkaa, joten poikkesimme Kiteen kaupungin keskustaan tarkoituksenamme saada iltapalaa. Nesteen baarin ja Hotelli Kiteenhovin kesken arpa lankesi jälkimmäiselle. Ravintolasali huokui tyhjyyttään, pubin puolella oli täysi perjantai-illan huuma. Ruokapaikan valinta alkoi epäilyttää, mutta turhaan. Paistetut Pyhäjärven muikut olivat herkullisia! Suosittelen!


Viimein pääsimme perille Värtsilään Hotelli Jokeen. Olimme päättäneet viettää yön sivistyneesti länsipuolella nykyistä rajaa. Kyllä kannatti. Hotelli Joki on viihtyisä majapaikka kauniissa ympäristössä lähellä rajaa. Vuoteet ovat vaarallisen mukavat aamu-uniselle, aamiainen herkullinen ja henkilöstö huippu-ystävällinen! Toivoimme menestystä yrittäjille!


Lauantai-aamuna pääsimme sitten kaikesta huolimatta aikanamme rajalle, jonoa ei juuri ollut ja pian aukeni Harmaa Karjalamme eteemme. Kohta olimme soittamassa Nina-babushkan ovikelloa nykyisin Puikkolaksi kutsutussa ”lähiössä”. Oven läpi kuului ”Davaj, prihadite, dver vsegda otkryito”! Käykää sisään, minulla on ovi aina auki! Kohta istuimme ruusutapettien ja viherkasvien koristamassa olohuoneessa ja tarinoita alkoi tulla. Olisipa saanut edes puolet talteen!

Nina-babushka rakastaa kukkia. Hän asuu nykyisin Puikkolassa.

Luovutetussa Karjalassa näyttävät kuntauudistus ja sote edenneen paljon pidemmälle kuin täällä Kanta-Suomessa. Niinpä Puikkolassakaan ei ole palveluita kauppaa lukuun ottamatta. Nina-babushkakin oli menossa maanantaiksi Sortavalaan lääkäriin. Tarjosimme hänelle kyydin, kun linja-auto-yhteydetkin kuvattiin satunnaisiksi. Matkalla tarinat jatkuivat, jätimme Ninan ystävättärensä luokse ja menimme kahvilaan teelasin ääreen sulattelemaan kaikkea kuulemaamme.

Vas. kartta Mustin Kivien lomakylän alueesta. Kartan vasemmassa yläkulmassa näkyy Pälkjärvi. Oik. Näkymä Jänisjärven suuntaan laskeuduttaessa lounaasta entiseen Kirkkolahteen.

Vas. Saksanhirvi Kirkkolahden eläintarhassa. Oik. Eläintarhan aidat hallitsevat Kirkkolahden maisemaa.

Sortavalan surullisen kunnonhan tiedämme. Kirjakaupan jälkeen käännyimme paluumatkalle tarkoituksenamme poiketa Kirkkolahdessa Mustissa Kivissä. Olin käynyt Kirkkolahdessa kerran, joskus 1990-luvun puolivälissä, sovhoosin navetat ja muut karjarakennukset olivat silloin jo hylätyt, mieleeni jäi kaunis Jänisjärvelle avautuva maisema. Nyt oli maisema muuttunut! Korkeiden metalliverkko-aitojen välistä ajoimme lomakeitaan pihaan. Entisen Kirkkolahden vainiot oli aidattu kaikenlaisten kameleitten ja puhveleitten laitumiksi, paikalle oli perustettu eläinten keskitysleiri! Paikkaan on upotettu runsaasti rahaa, jonka hankinnassa uskon lievimmän rikkeen olleen verojen kiertämisen.  Palvelu ravintolassa oli venäläisittäin jopa ystävällistä, cappuccino ihan hyvää, mutta paikan tunnelma oli erikoinen. Mistään kannattavasta liiketoiminnasta tavallisessa mielessä paikassa ei voi olla kyse. Kaunis Kirkkolahden kylä olisi ansainnut rakentajan, jolla raha lisäksi olisi ollut hyvää makua ja silmää maisemalle.

Vas. Mustien Kivien venelaituri ja saunaranta. Oik. Mustien Kivien saunaranta.

Vas. Ruskealan ruskaa Kirkkolahden maisemissa Mustien Kivien alueella. Oik. lomamökki Mustien Kivien lomakeskuksessa.

Kotimatkalle riitti kyllä ihmettelemistä kuullussa ja nähdyssä. Nyt pitää sitten järjestellä mieleen jäänyttä kirjoittamalla, samalla kun mieli askartelee seuraavassa matkassa.

Kuvat Paavo Valonen