Sivun otsikot:

Kuulumisia pitäjäseuran kesäjuhlilta 2013

Lissu Kaivolehto

Pälkjärveläiset juhlivat

Pälkjärven pitäjäseuran kesäjuhlia vietettiin tänäkin vuonna heinäkuun toisena sunnuntaina Joensuussa. Näin lienee ollut koko seuran olemassaoloajan, eli 64 vuotta. Varhaisimmat seuran kesäjuhliin liittyvät muistoni ovat 1950-luvulta. Muistan kuinka vanhempani sonnustautuivat pyhävaatteisiin varhain sunnuntaiaamuna, äiti nosti nutturansa ylös ja kehotti isää ajelemaan niskakarvat. Iloisin mielin he sonnustautuivat matkaan ja vielä iloisempia olivat palattuaan illalla juhlista kotiin. Koko seuraavaksi viikoksi heillä riitti keskenään puhumista siitä ketä juhlilla oli tavattu ja mitä puhuttu. Meitä lapsia ei juhlille otettu mukaan. Se oli vanhempien oma juttu ja heidän syntymäpitäjänsähän se oli koko Pälkjärvikin.

Vaan kuinkas sitten kävikään

Jos joku olisi ennustanut minulle kahdeksan vuotta sitten, että Pälkjärvestä ja pälkjärveläisistä tulee hyvin tärkeä osa elämääni, olisin käskenyt ennustajan suksia suolle. Vaan eipä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun elämä yllätti minut.

Äiti kuoli syksyllä 2005. Isä, joka aikoinaan oli kuulunut pitäjäseuran johtokuntaan 33 vuotta, oli kuollut jo vuonna 2000. Molemmat olivat seuran jäseniä kuolemaansa saakka. Katsellessani äidin jäsenkorttia, päätin kesällä 2006 hetken mielijohteesta liittyä seuran jäseneksi ikään kuin eräänlaisena kunnianosoituksena vanhemmilleni, joille seuraan kuuluminen oli sydämen asia.

Käänteentekeväksi muodostui Pepi Reinikaisen vetämä Elämänkaarikirjoituskurssi Helsingin Aikuisopistolla syksystä 2006 kevääseen 2007. Ennen kuin pääsin käsiksi omaan elämääni, oli kirjoitettava isovanhempien ja vanhempien tarinat. Viimeistään siinä vaiheessa havahduin kunnolla siihen tosiasiaan, että vanhempien ja lähisuvun elämä ennen minun syntymääni oli vain ja ainoastaan Pälkjärvellä, lukuun ottamatta lyhyttä evakkoaikaa Laihialla.

Ehtookellot

Osallistuin seuran järjestämälle valkovuokkomatkalle keväällä 2007 ja sen jälkeen oli itsestään selvää, että osallistun myös kesäjuhlille. Saavuimme Kirsti-serkkuni kanssa Joensuuhun juhlia edeltävänä iltana. Tarinoidessamme aseman nurkalla vastaanottajiemme kanssa, alkoi Niinivaaran mäeltä kuulua ehtookellojen soitto. Sisuksissa läikähti lämpimästi. Tuntui kuin Pielisensuun kirkontornissa uuden elämän saanut Pälkjärven kirkonkello olisi soittanut meidät tervetulleeksi juhlille.

Tuttuun tapaan ehtookellot tahdittivat taas askeleitani tänäkin kesänä kävellessäni heinäkuisena lauantai-iltana asemalta Niinivaaralle osallistuakseni seuraavana päivänä seitsemänsiin perättäisiin kesäjuhliin.

Kunnianosoituksia

Pälkjärveläisten juhlaperinteeseen kuuluu kunniakäynti raja- ja laatokankarjalaisten muistomerkillä. Puhuessaan sunnuntaiaamuna parikymmenpäiselle yleisölle seuran entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Unto Kortelainen toivoi tämän perinteen säilyvän. Kunniakäyntiin osallistui useita sellaisia henkilöitä, joiden omaisten nimiä löytyi kaatuneiden joukosta, eräälläkin naisella kaksi enoa.

Pälkjärven pitäjäseuran kesäjuhlien osallistujat kunniakäynnillä Raja- ja Laatokankarjalaisten muistomerkillä.

Aila Matikainen ja Unto Kortelainen Raja- ja Laatokankarjalaisten muistomerkillä.

 

Kunniakäynti jatkui Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Tässä Pälkjärven oman pojan, kuvanveistäjä Erkki Erosen, suunnittelemassa muistomerkissä graniittialustalla oleva pronssipatsas kuvaa kyyristynyttä naista, joka lähettää linnun lentoon kohti Karjalaa, ja tervehtii näin symbolisesti Karjalaan jääneitä vainajia.

Pitäjäseuran puheenjohtaja Jouni Mönkkönen ja Aila Matikainen laskevat kukat Karjalaan jääneiden muistomerkille. Muistomerkin on suunnittelut pälkjärveläissyntyinen kuvanveistäjä Erkki Eronen.


Vilkasta toimintaa

Ennen varsinaista juhlaa pidetyssä vuosikokouksessa asiat tulivat käsitellyksi ripeässä tahdissa. Johtokunnan erovuoroiset jäsenet valittiin uudelleen ja kokoonpano kaikissa toimikunnissa säilyi ennallaan.

Seuran toiminta on ollut vilkasta sekä Joensuussa että pääkaupunkiseudulla. Seuran jäsenmäärä on kasvussa siitä huolimatta, että vuosittain entistä useampi jäsen siirtyy tuonilmaisiin. Tällä hetkellä seurassamme on lähes neljäsataa jäsentä.

Perinteen ja tarinoiden tallentamisen eteen tehdään kovasti töitä. Pälkjärveläinen-lehti toimii julkaisukanavana tallennetuille tarinoille. Tähän mennessä lehteä on ilmestynyt seitsemän numeroa, joissa on yhteensä 452 sivua elämänmakuisia tarinoita Pälkjärveltä ja pälkjärveläisistä. Syksyllä on taas luvassa uusi tuhti lukupaketti.

Ensi keväänä vapun aikaan seura tulee vanhuuseläkeikään. Se on kuitenkin yhtä vireä ja aikaansaava, kuten muutkin tuon ikäiset eläkeläiset. 65-vuotis juhlan valmistelut ovat jo täydessä käynnissä. Juhla pidetään heinäkuussa 2014 Kimmelin Sirkkala-salissa.

Iloisia kohtaamisia, puheita ja musiikkia

Iloinen puheensorina täytti kerhotalon kahvilan, kun eri puolilta Suomea saapunut juhlayleisö istahti ennen juhlan alkua nauttimaan juhlapöydän antimista - kahvista, karjalanpiirakoista ja mansikkakakusta.

Puheenjohtaja Jouni Mönkkösen tervetuliaispuheen jälkeen esiintymisvuorossa olivat Joensuun Laulupelimannit, joiden monipuolisia esityksiä pälkjärveläisten juhlissa on kuultu ennenkin. Tällä kertaa Laulupelimannit esittivät parikymmenminuuttisen kansanlaulupotpurin. Siinä kuultiin lauluja sekä Suomen että Venäjän Karjalasta. Kuoro osallistui tällä samaisella ohjelmalla kesäkuussa Petroskoissa järjestetyille laulujuhlille.

Kesäjuhlille tuli noin sata vierasta eri puolilta Suomea. Edessä oikealla on juhlapuhuja, Tverinkarjalaisten ystävät ry:n puheenjohtaja Tapio Mustonen.

Juhlapuhujaksi oli kutsuttu Tverinkarjalaisten ystävät ry:n puheenjohtaja Tapio Mustonen. Hänen mielenkiintoisen esityksensä aikana saimme tietää keitä tverinkarjalaiset ovat, mistä he ovat tulleet ja mitä heille tänä päivänä kuuluu. Mustonen heitti seuralle ehdotuksen matkasta Tverin Karjalaan lupaamalla lähteä matkaoppaaksi.

Arpajaisissa onnetar suosi erityisesti kahta naishenkilöä, molemmille osui useampia voittoja. Toki runsaasta voittopöydästä riitti voittoja monille muillekin. Loppupuheenvuorossaan Erkki Närhi kehotti viemään perheen nuorempaa polvea entisille elomaille ja kertomaan perheen tarinoita siellä paikan päällä. Erkki sanoi sen jos minkä herättävän kiinnostuksen pälkjärveläisiin juuriin.

Määrältään vähäinen, mutta sitäkin tasokkaampi ohjelma päättyi yhteisesti laulettuun Karjalaisten lauluun. Tällä kertaa oli haluttu varata enemmän aikaa vapaaseen yhdessäoloon, sillä juhlien tärkeintä antia on tuttujen ja sukulaisten tapaaminen sekä kuulumisten vaihtaminen.

Tärkeässä osassa olivat myös tunnistamista varten seinille teipatut tulosteet vanhoista valokuvista. Niiden äärelle pysähdyttiin muistelemaan ja monet kuvien henkilöistä ja rakennuksista tulivat tunnistetuiksi.

Oli ilo olla mukana juhlilla ja tutustua taas muutamaan ”uuteen” pälkjärveläiseen.

Jutun kuvat Lissu Kaivolehto.