Sivun otsikot:

Pitäjäseuran juhlamatka Viroon 2-5.9.2019

Jaakko Jormanainen

Haapsalu, Vormsi

Enemmän ja vähemmän unisia ihmisiä kokoontuu Joensuun Prisman parkkipaikalle. On syyskuun toinen päivä, maanantai ja kello on 02.00. Ollaan lähdössä juhlamatkalle Viroon Kalle Kinnusen bussilla. Meitä tulee olemaan kaikkiaan 44 matkailijaa, kun viimeiset nousevat bussin kyytiin Helsingin Länsisatamassa.

Iloisin ja odottavin mielin matka alkaa ja kaksi pakollista pysähdystä, Joroisten Jari-Pekassa ja Heinolan Tähtihovissa rytmittävät matkaa.

Länsisatamassa pääkaupunkiseudun ihmiset nousevat bussiin ja Kalle jakaa matkaliput matkaajille. Megastar nielaisee Kallen bussin ja monta muuta ajoneuvoa sisäänsä ja me kaksijalkaiset siirrymme terminaalin kautta alukseen. Megastar-alus käyttää polttoaineena nesteytettyä maakaasua (LNG). Tämä on erittäin vähän päästöjä aiheuttava polttoaine, matkustamme siis ympäristöystävällisesti.

Kahden tunnin laivamatkan jälkeen astumme taas bussiin Tallinnan satamassa ja suunta on Haapsaluun ja bussimatka kestää puolitoista tuntia.

Iloiset juhlamatkalaiset saapumassa Tallinnaan Hilkka Hirvosen, Erkki Närhin ja Eija Vilkin johdolla.

Menomatkalla sihteeri Maija toivotti meidät vielä kerran tervetulleiksi juhlamatkalle ja kertoi ohjelmasta tarkemmin. Maija sai seurueelta luvan sille, että Olavi Kyyrönen saa kuvata meitä matkaajia ja tehdä liikkuvista kuvista videoesityksen.

Kati Alakangas piti kymmenen kysymyksen tietokilpailun, koskien Viroa.  Kukaan ei saanut täysiä pisteitä. Voittajalla oli tulos 8 -. Miinus johtui väärin kirjoitetusta Viron presidentin nimestä. Iloinen voittaja pokkasi makean palkinnon.

Hilkka Hirvosen tietoisku koski myös Viroa. Esimerkiksi, että Haapsalussa on sotien aikainen Kiltsin lentokenttä, josta neuvostopommarit kävivät pommittamassa Etelä-Suomea. Haapsalun rautatieaseman katettu asemalaituri on 216 metriä pitkä.

Anja Laukkanen ja Kati Alakangas opettivat meille Viron kielen sanoja ja mikä on niitten merkitys suomeksi. Tärkeimmät sanat jäivät muistiin.

Meille oli varattu majapaikat terveyskylpylä Laineeseen. Kalle oli soittanut Laineeseen ja sopinut esittelyn kylpylästä. Myyntipäällikkö Kai Piper oli hyvin suomea puhuva nuori nainen, vaikka etunimestä olisi voinut päätellä toista. Näimme hoitohuoneet, kylpyläosaston, erikokoiset sviitit ja yleensä talon tärkeimmät tilat. Monenlaisia hoitoja oli saatavissa. Tämän jälkeen oli vuorossa illallinen ja matkasta ja aikaisesta herätyksestä väsynyt porukka vetäytyi huoneisiinsa lepäilemään.

Tiistaina aamupalan jälkeen Marja ja Timo Leskinen ovat tulleet kylpylä-hotelliin ja lähdimme kävellen heidän opastuksellaan Rannarootsi Museum-nimiseen paikkaan, jossa esitellään vironruotsalaisten elämän vaiheita. Museossa näimme videon, jossa kerrottiin Ruhan saaren tapahtumista, elämästä ja talkoista. Opas Anu Raagmaa kertoi tuhat vuotta sitten rantautuneitten ruotsalaisten vaiheista ja Marja Leskinen tulkkasi suomeksi.  Toinen opas suomea puhuva Liidia Koidula kertoi kartan avulla, kuinka ruotsalaiset saapuivat Länsi-Viroon. Museossa viikoittain kokoontuivat "torstai-mummot" ja ompelivat 20 mertiä pitkän Rannavaip-vaatteen, joka kertoo ruotsinrannan saarten historiasta.  Museon pihassa kokoonnuimme ryhmäkuvaan.

Haapsaluun tutustuminen jatkui kävellen pitkin Promenaadia rannan suunnassa. Oli tarkoitus käydä kesäravintola Kuursaalissa, mutta paikka oli ennakkotiedon vastaisesti suljettu. Koska rakennus oli hyvin kaunis puutalo ja puutarha rakennuksen vieressä, pysähdyimme ja pakollinen kuva oli otettava.

Rantabulevardi Promenaadin ehkä kauneimmalla kohdalla ruusutarhan vieressä on säveltäjä Pjotr Tsaikovskin nimikkopenkki. Tsaikovski ihastui aikoinaan Haapsaluun ja vieraili siellä usein. Nykyisin penkille voi istahtaa ja kuunnella Joutsenlammen tunnelmallista musiikkia.

Seuraava kohde oli historiallinen Piispanlinna.  Linna on rakennettu 1200 - 1500 luvulla ja sitä on korjattu ja muunneltu myöhemmin sekä lisätty museo. Timo Leskinen kertoi tarkemmin linnan historiasta ja sen kummituksesta.

Loppupäivä oli vapaata ohjelmaa. Kuka kävi kahvilla Haapsalun lukuisista kahviloista (kohvik ), kuka kävi ostoksilla, joku vuokrasi polkupyörän (jalgaratas ) ja pyöräili lähiympäristössä.

Keskiviikkoaamuna oli aikainen herätys. Aamupala oli jo kello 6.30. Oli ehdittävä lautalle, joka lähti Rohukylan satamasta kello 7.35. Hotellista lähdimme seitsemältä ja kaikki olivat heränneet ja Kalle pääsi starttaamaan ajoissa.

Lauttamatka kesti kolme varttia, sää suosi, meri oli tyyni. Vormsin satamassa oli vastassa isäntäväkemme Marja ja Timo.  Parin kilometrin ajomatka ja saavuimme Svibyhyn, jossa on Vormsi Talumuseem. Seurue piti jakaa kahtia, koska tilaa oli vähän.  Opas Marju Tamm esitteli museota Timon tulkatessa. Kuulimme, että ennen muinoin Vormsin saarella on ollut 13 kylää ja joka kylässä oli oma kapakka.  Ryhmän toinen puolikas sai nauttia kahvit toisessa rakennuksessa, jossa oli valokuvia entisistä tapahtumista, vanhoja tavaroita ja työkaluja sekä lahjoittajien nimiä museota tukeneista.

Vormsin saarikierros jatkui Rälbyn kylän kautta Hullon kylään. Hullossa on 1300-luvulla rakennettu Pyhän Olavin kirkko, jossa vietimme hartaushetken. Tilaisuuden aluksi vt. suntio Marja soitti kirkon kelloja. Veisattiin virsi 462 "Soi kunniaksi Luojan..." Timo Leskinen piti hartauspuheen ja kertoi kirkon ja lähiseudun historiasta. Lopuksi virsi 341 "Kiitos sulle Jumalani..." Seurue poistui kirkosta kellojen soidessa, kun Kari Luukkainen halusi kokeilla kellonsoittajan työtä.

Kirkkoaidan vieressä on vainajien muistelupaikka. Timo Leskinen sytytti kynttilän edesmenneitten muistolle. Hautausmaan erikoisuus on aurinkoristit, joita on yli 300 kappaletta. Tekstistä ja vuosiluvuista on vaikea saada selvää. Mutta vanhoja ovat merkinnät.

Saavuimme Håkebackenin kylään, jossa on Leskisten kesäpaikka. Siellä odotti lounastarjoilu. Lounaana oli paikallista hernekeittoa, oikein hyvää oli ja maukasta. Kuten asiaan kuuluu, oli myös kasvisvaihtoehto. Lisäksi leipää, kurkkua, luumuja. Ruokajuomaksi kaivovettä omasta kaivosta. Kyllä näillä eväillä nälkä siirtyi.

Bussilla siirryimme Saxbyn majakan (tuletorn) maastoon. Majakan lähellä välähti. Entä, jos keräisimme vähän rahaa, jotta Leskiset voisivat käyttää kotikylänsä hyväksi. Hilkka lähti bussin takaosasta muovipussin kanssa kierrokselle ja kansan käsi oli karttuisa. Rahat luovutettiin Marjalle satamassa lähtiessämme Vormsin saarelta.

Vormsin eteläosassa on pitkä ja kapea niemi nimeltään Rumpo. Siellä luonnonkauniilla paikalla on Rumpo Mäe Talu. Se on kahvila ja majoitustalo. Isäntäväkemme Leskiset tarjosivat siellä meille juhlamatkalaisille kahvit ja monenlaiset kahvileivät. Kylässä asuu velho tai noita Enn, jolla on parantavia voimia. Esimerkiksi delirium tremens sairauteen häneltä löytyy vahvat hoitokonstit. Tien varressa sijaitsee näköalatorni, josta näkyy upea merimaisema.

Illalla oli ohjelmassa yhteinen illanvietto. Kokoonnuttiin kylpylä-hotellin ravintolaan, jossa paikallinen 8-henkinen kansantanssiryhmä esitti puolen tunnin ohjelman. Vauhdikasta oli meno ja kauniit, värikkäät esiintymisasut. Juhlamatkailijat saivat kouraansa lauluvihkot ja yhteislaulu sujui oikein mallikkaasti ilman säestystä. Hyvissä ajoin nukkumaan, koska aamulla lähtö ja bussi - lautta - bussi matkat kotiseudulle.

Kuvat Jaakko Jormanainen

Juttu Julkaistu 11.9.2019