Sivun otsikot:

Ruskiilaisten juhlissa 27.10.2018

Lissu Kaivolehto

Edustustehtävissä

Pääkaupungin Ruskeala-Seura vietti 50-vuotisjuhlia lokakuun viimeisenä lauantaina Karjalatalolla Helsingissä. Osallistuimme Kirsti-serkun kanssa juhliin Pälkjärven pitäjäseuran edustajina. Ulkona oli hyytävän kylmä. Juhlatilassa sen sijaan vallitsi lämmin ja karjalaisen välitön tunnelma. Paikalla oli 60-70 henkeä.

 

Ohjelmassa oli tervetulotoivotuksen ja onnittelumaljan jälkeen musiikkia, yhteislaulua, puheita, ansiomerkkien jakoa ahkerille puurtajille, kuorolaulua ja katsaus kuluneisiin vuosikymmeniin. Välillä nautittiin juhlabrunssi ja juotiin kakkukahvit. Aamulla savustettu lohi oli niin herkullista, että sitä oli ihan pakko santsata. Leivätkin oli leivottu juhlapäivän aamuna.



Seurassa on tällä hetkellä 117 jäsentä. Enimmillään jäseniä on ollut yli 200. Joensuussa toimiva Ruskeala-seura on hiljattain viettänyt 70-vuotisjuhlaa pienessä piirissä. Seurassa on enää vain 40 jäsentä ja nyt näyttää siltä, että seurat sulautuvat yhdeksi seuraksi.

Ruskeala oli Pälkjärven rajanaapuri. Pinta-ala oli kaksinkertainen Pälkjärveen nähden. Asukkaita Ruskealassa oli ennen 1940 evakkoon lähtöä 6618, Pälkjärvellä vain parituhatta.

Ruskeala tunnettaneen parhaiten vuonna 1767 Otrakkalaan avatusta marmorilouhimosta. Ruskealan marmoria on käytetty mm. Pietarin Iisakin kirkossa ja Talvipalatsissa sekä Helsingissä Yleisradion ja Säästöpankin rakennuksissa. Vanhasta veden täyttämästä kaivoksesta on tullut alueen tärkeimpiä matkailunähtävyyksiä.

Pääkaupungin Ruskeala-Seuran toiminta on ollut ja on aktiivista. Perinteen tallentaminen on ollut yksi keskeisimmistä tehtävistä. Elämäkertahaastattelut seura on aloittanut jo 1970-luvun alkupuolella. Ne, samoin kuin kyläkuvaukset ja evakkokertomukset on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon.

Seuran ensimmäinen oma lehti, Ruskiilainen. ilmestyi 2014. Lehti ilmestyy joka toinen vuosi. Lehden kolmas numero ilmestyi parahiksi juhlille. Se on samalla seuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Sivuja lehdessä on peräti 108, enemmän kuin kahdessa edellisessä yhteensä.

Ennen varsinaisen juhlan alkua oli kunnianosoitus Karjalatalon edustalle pystytetyllä Evakkoäiti-muistomerkillä. Kukkatervehdykseen kiinnitettyyn korttiin oli Esko T. Rautanen riimitellyt runon:

Koti kaunis Karjalassa,                 
Ruskeelassa pirtti pieni,
jälkeemme jäi taiston tautta.
Päästäksemme pälkähästä,
joutuaksemme jaloista.
piti meidän matkaan mennä.
Lapset rakkahat mukana,
karja kanssamme keralla,
vaelsimme vainon alta,
kuljimme kovan kävelyn.
Päädyimme pihain perille,
vieraan varrelle veräjän.
Karjalaan on vahva kaiho,
kaipuu suuri laulumaille,
Ruskeelankin kunnahille,
paikoille paraan pitäjän.   

  

Kuvat Lissu Kaivolehto

Juttu lisätty 14.12.2018