Sivun otsikot:

Hautakiviä nostamassa Pälkjärvellä 26.9.2016

Jaakko Jormanainen

Hautakiviä nostamassa

Syyskuisena aamuna Rantakylässä pakataan Teuvo Vilkin autoon työkaluja. Mukaan otetaan rautakanget, lapio, rautasaha, puukkosaha, kirves ja lankun pätkiä kiilapaloiksi.

Autoon ahtautuu kuskin lisäksi Maija Närhi, Keijo Koukku ja Jaakko Jormanainen. Vielä koukataan Verkkotieltä Reino Lyhykäinen työkaluineen kyytiin, sitten suunnataan Honkavaaran Gulfille. Siellä mukaan liittyvät Anja Laukkanen ja Pekka Laukkanen omalla autollaan. Pekan auton takakontissa on moottorisaha, talja ja useita sidontaliinoja.

Vasemman puoleisessa kuvassa Maija Närhi, Anja Laukkanen, Teuvo Vilkki, Keijo Koukku, Reino Lyhykäinen ja Pekka Laukkanen. Kahvilla Maija, Reino ja Keijo.

Aamusumuisessa säässä matka jatkuu Niiralaan. Rajan ylitys sujuu hyvin. Venäjän rajavartija kyselee -Mitä nämä ovat? -Työkaluja, vastaa Teppo, ja lasti ei aiheuta toimenpiteitä. Rajan ylityksen jälkeen mennään aamukahville Jänismäen Kolmas-kauppakeskukseen. Kahvikupin ääressä tehdään toimintasuunnitelma. Ennakkotiedon mukaan, sankarivainajien mustomerkin aidan päälle olisi kaatunut isohko koivu. Se olisi tarkoitus raivata ensimmäiseksi. Ajettiin reikäistä tietä paikan päälle ja totta se oli, koivun latvus oli aidan päällä. Onneksi itse aita ei ollut vahingoittunut.

Pekka nykäisi moottorisahan käyntiin ja alkoi tapahtua. Latvusosa pätkiksi ja oksat poikki. Muu ryhmä kantoi pölkyt ja oksat syvemmälle metsään ja siisti alueen maastoa. Ei kestänyt kauan, kun työt oli tehty ja hengähdettiin hetki.

Matka jatkui siviilihautausmaalle. Autot parkkiin ja työkalut kantoon, suunta hautausmaalle kaatuneitten hautakivien luokse. Ensimmäinen kohde oli aika iso hautakivi, joka makasi tekstipuoli alaspäin. Nimiä ei siis näkynyt. Varovainen kokeilu rautakangella - kivi liikahti. -Kyllä tämä pystyyn saadaan, ryhmä tuumi. Lapiolla kaivettiin sivut näkyville ja lisää voimaa nostoon. Kangilla nostaen ja palikoita kiilaksi niin saatiin kuormaliina kiven ympärille. Liinan toinen pää ison kuusen ympärille ja talja toimimaan. Taljaa käytti Pekka. Varovasti nostaen ja ohjeita toisillemme antaen kivi nousi pystyasentoon. Kiven pohjassa oli metallinen piikki, jota piti lyhentää, että se sopisi jalustan reikään. Kiven paikallaan pysyminen varmistettiin Sikaflex-massalla, puristinta käytteli Keijo. Vielä jalustan suoruuden hienosäätö, ja valmista tuli. Kiven tekstit olivat säilyneet erittäin hyvin. Juho Lehtonen ja Serafiina Lehtonen lepäävät tässä haudassa.
Haudan lähiympäristö raivattiin katkoen vesat puukkosahalla ja lapiolla.

Toinen työ oli paljon helpompi. Lampenin sukuhaudan yksi hautakivi oli irrallaan maassa. Kivi oli pieni ja sen jaksoi nostaa yksi mies paikalleen. Yrjö Lampen sai kivensä jalustan päälle.

Kolmas kohde oli myös aivan lähellä. Leskisen hautakivi oli pystyasennossa jalustan vieressä. Kivi päätettiin siirtää omalle paikalleen jalustan päälle. Kankia ja palikoita apuna käyttäen työ sujui kuin vanhoilta konkareilta, vaikka kivi oli välillä aika paljon kallellaan. Mielihyvää tuntien saimme kiven kohdalleen ilman haavereita.

Lopuksi käveltiin hautausmaan ympärysaitaa seuraten ja suoritettiin vähän raivausta. Myös pohdittiin ensi kesän aidan kunnostusta ja maalausta. Se tulee olemaan iso urakka.

Työmiehille ja -naisille tulee nälkä töitä tehdessä. Eväitä ei ollut, siispä ajettiin Ruskealaan Herrankukkaroon syömään. Ruoka maistui urakkalaisille ja nälkä siiryi, olihan siellä tunnetusti runsas lounastarjoilu. Täysin vatsoin tutustuimme tulipalon jälkeen korjattuun kirkkoon ja majoitustiloihin. Kirkko oli komea, hyvin remontoitu ja valoisa. Hyvä siellä on pitää Jumalanpalveluksia.

Kotimatka entisen kaavan mukaan, pysähdys Jänismäellä, vähän ostoksia, bensatankit täyteen ja yli rajan Suomeen.
Hyvillä mielin palattiin kotiin, tuntui että oli saatu jotakin aikaiseksi Pälkjärvellä.

Kuvat Jaakko Jormanainen