Sivun otsikot:

Karjalankannas - Pietari 17.-20.8.2006: Päivä 2

Unto Kortelainen

PÄIVÄ 2: PERJANTAI 18.8.2006

Perjantaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Aamupalamme ajankohdaksi oli sovittu 7.30, jolloin oppaamme tuli johdattelemaan ruokasaliin. Heti ensimmäiseksi saatiin aamiaisella kuulla jobinpostia. Erkki ja Ulla olivat tosin selvinneet edellisen illan vaivoistaan, mutta meidät vei erittäin vakavaksi tieto, että myös Kaitsu oli saanut jo edellisenä iltana ankarat sappivaivoista aiheutuneet kivut, jotka eivät aamuun mennessä olleet lakanneet. Syömättömänä ja särkylääkkeiden voimalla Kaitsu kuitenkin kiipesi ratin taakse ja yritti käyttää jokaisen pysähdyksen pieneen lepoon.

Päivän aluksi käytiin tutustumassa Käkisalmen linnaan. Linnaan johtavan tien viereen oli kaupungin ”vapauttamisen” muistoksi nostettu korokkeelle kaksi panssarivaunua, joiden väitettiin osallistuneen kaupungin vapautukseen. Linnaa ympäröivistä Vuoksen haaroista vesi oli melkein kadonnut, mutta itse linna seisoi edelleen tukevasti paikallaan. Linnan ulkopuolisia valleja katsellessa todettiin vuosisatojen kuluessa maan nousseen valtavasti, sillä erittäin matalilta nuo suojavallit nyt näyttivät. Linnaan tutustumisen jälkeen ajettiin kaupungin esittelykierros, jonka aikana pysähdyttiin hotelli Korelan eteen varttitunniksi torilla ja kaupoissa käyntiä varten.

6

Käkisalmen linna

7

Vuoksi linnan ympärillä

Seuraava kohteemme oli luterilainen hautausmaa, jonne Ulla halusi laskea kukkakimpun sellaisen tänne haudatun sukulaisensa muistoksi, jonka hautapaikan sijainti oli tuntematon. Aluksi löydettiin ainoastaan suomalaista perua oleva osa hautausmaan ilmeisesti räjäytetystä porttikivestä, jonka lokeroon kukkakimppu jätettiin. Hetken hautausmaata tutkittuamme kuitenkin huomasimme puiden takaa patsaan, joka osoittautui vapaussodan sankarimuistomerkiksi, joka kuvaa Karjalan vaakunakilpeä tiukasti kädessään pitävää sankaria, jonka pää puuttuu. Käki-Säätö on sankarin torson nostanut takaisin jalustalleen 1996 ja muistomerkkiin on paria vuotta myöhemmin lisätty laatta, jossa on vuosiluvut 1939 - 1940 ja tammenlehvätunnus. Tämän muistomerkin juurelle sitten kukkakimppu siirrettiin.

5

Käkisalmen sankaripatsas

Hautausmaalla vierailun jälkeen matkamme jatkui kohti etelää nyt jo hyvää asfalttitietä pitkin. Matkalla ihailimme kannaksen kauniita maisemia, mutta pysähtymättä ajoimme aina Kiviniemeen saakka, jossa viivähdimme lähes tunnin verran kierrellen torilla, kaupoissa tai viettäen aikaa kahvilassa. Kiviniemi oli mukava pysähdyspaikka kuohuvine koskineen. Tosin vesi oli ilmeisesti koskessakin niin alhaalla, ettei sen yläpuolella nyt riippunut koskimelontaportteja, kuten joskus aikaisemmin. Kiviniemestä lähdettäessä Renne kertoi Kiviniemen maantiesillan kolmesta kovasta kohtalosta. Ensin talvisodan aikana suomalaiset perääntyessään räjäyttivät sillan. Välirauhan aikana venäläiset rakensivat uuden sillan, jonka he puolestaan tuhosivat jättäessään Kivinimen 1941 hyökkäysvaiheen aikana. Kolmannen kerran jälleenrakennetun sillan räjäyttivät taas suomalaiset kesällä 1944 perääntymisvaiheen aikana.

Kiviniemestä ajoimme eteläkaakkoon Raudun tienristeykseen asti, josta käännyimme itään Metsäpirttiin johtavalle tielle. Matkalla Metsäpirtin keskustaan näimme välillä tien vasemmalla puolella häivähdyksen talvisodan aikana kuuluisaksi tulleesta Taipaleenjoesta, tuonelanjoesta. Metsäpirtin keskustassa emme pysähtyneet, vaan suuntasimme matkamme koilliseen Laatokan Taipaleenlahden rannalle, jonne perustimme tilapäisen leirin pik-nik aterian valmistamista varten. Tällä kertaa Kaitsu ei heilunut kokkina, vaan kokin tehtävät joutuivat toisten harteille. Pääkokkeina taisivat touhuta Koukun Anja ja Keijo, tosin apulaisina lienee ollut muitakin, mutta kokkien määrä ei ainakaan tällä kertaa soppaa huonontanut. Kyllä Kaitsu oli varannut sellaiset soppa-ainekset ja muut tykötarpeet, että mahtava lounas niistä saatiin aikaan.

9

Taipaleenlahti

Leiripaikkaa lähestyttäessä ja myös itse leiripaikan ympärillä maastossa oli havaittavissa talvisodan aikaisia venäläisten joukkojen juoksuhautojen ja ampumapoteroiden jäännöksiä. Paikastahan oli vain muutama kilometri pohjoisen suuntaan Taipaleenjoki ja sen takana suomalaisten kuuluisat taistelupaikat Terenttilä ja Taipale. Itse taistelupaikoilla emme pystyneet käymään, sillä joen ylittäminen olisi ollut liian suuri ongelma.

Paikka, johon mekin leiriydyimme, näytti olevan myös paikallisten asukkaiden suosiossa. Liikenne rantaan ja rannasta pois oli aika ajoittain vilkasta. Olipa siellä oikein pitempiaikaisia leiriytyjiäkin rannalle ajetusta asuntovaunusta päätellen. Normaalisti alue on varmasti hienoa uimarantaa, mutta tänä kesänä tilanne sielläkin oli surkea. Rantaviiva oli kauas karannut, ja vesirajastakin sai kahlata pitkän matkaa ennen kuin pääsi kunnolla uimaan. Uimassa kuitenkin monet joukostamme kävivät, minulle oli toinen kerta elämässäni uida Laatokassa.

8

Ruokailutauko Metsäpirtillä Laatokan rannalla


Paluumatkallamme Metsäpirtistä pysähdyimme Koukunniemen koskella Taipaleenjoen niskassa. Täällä Renne selosti meille taistelujen kulkua talvisodan aikana Kirvesmäen, Terenttilän ja Taipaleen lohkoilla sekä kosken vastakkaisella puolella meistä etuvasemmalla sijaitsevassa Koukkuniemessä. Täällä toimi komppanianpäällikkönä mm. runoilija Yrjö Jylhä, jonka tunnettu ja paljon esitetty runo on Taipaleenjoki-tuonenjoki. Myös jatkosodan perääntymisvaiheessa Koukkuniemi oli taistelualueena. Pysähdyspaikkamme kohdalla vastakkaisella puolen tietä on aikanaan sijainnut Vaskelan kylä, jossa on asunut runolaulaja Larin Paraske.

10

Metsäpirtin Koukunniemi

Pysähdyksen jälkeen pyörähdimme lenkin Raudun asemalla ja suuntasimme sen jälkeen matkamme kohti etelää aina vanhan Suomen valtakunnanrajan yli Inkerinmaalle, jossa entisen Lempaalan kohdalla käännyimme suorakulmaisesti länteen ja ylitimme noin 10 kilometrin ajon jälkeen uudelleen vanhan valtakunnanrajan ns. ”Ristikiven” kohdalla, joskaan rajasta ei tielle näkynyt minkäänlaista merkkiä. Jatkoimme matkaamme edelleen länttä kohti Siiranmäelle, jossa käytiin kesän 1944 kuuluisat puolustustaistelut.

Kesäkuun 13. - 16. päivien välisenä aika JR 7 – Tyrjän rykmentti johtajanaan evl. Adolf Ehrnrooth kävi Siiranmäen alueella jatkosodan ankarimmat taistelut, joissa mieshukka molemmin puolin oli suuri. Venäläisiä lasketaan kaatuneen noin 5 500, myös suomalaisten menetykset olivat suuret, mutta varsinaisia tappiolukuja ei ole käytettävissä. Tosin Siiranmäessä ei enää voitu puhua varsinaisesti JR 7:stä sillä sen joukkoja oli vain kaksi pataljoonaa, minkä lisäksi osastoon kuului yksiköitä JR 6:sta ja Linnoituspataljoona 4. Rykmentin II P oli alistettu JR 6:lle. Osastoa tuki neljä patteristoa. Lisäksi JR 6:n tukiryhmästä pari patteristoa pystyi ampumaan Siiranmäen lohkolle. Neuvostoliiton puolella Siiranmäen taisteluihin osallistuivat 98. AK:n divisioonat.

11

Siiranmäen taistelun muistomerkki

Kaitsulla tuntuvat yhteydet pelaavan millä suunnalla tahansa. Nytkin ajettaessa Siiranmäelle hän soitti vain lyhyen puhelun ja ilmoitti arvioidun saapumisaikamme, niin eikös muistopatsaalla tukkukauppias Andrein myymäläauto ollut jo odottamassa! Tosin samaan malliin taisivat yhteydet pelata toisillakin, sillä patsaalle oli saapunut myös toinen suomalaisryhmä ja sitä varten oma myymäläauto!

Siiranmäeltä lähdettyä poikettiin vielä Vuottaalla, jonne halusi mumminsa kotipaikkaa katsomaan matkassamme ollut enolainen opettaja. Vuottaan jälkeen matka jatkui Kivennavan ja Lintulan kautta Terijoelle, jossa pieni kiertoajelu. Täytyihän meidän nähdä se hallituspalatsi, josta Otto Ville Kuusisen sanotaan johtaneen surullisen kuuluisaa Terijoen hallitustaan, joka asiakirjatietojen mukaan elinaikanaan piti kaikkiaan kolme istuntoa ja sai aikaan kokonaista kolme pöytäkirjan pykälää.
Terijoelta ajettiin rantatietä pitkin Kellomäen ohi Kuokkalaan eli nykyiseen Repinoon, jossa majoituimme hotelli Repinskajaan. Vaikka Repinskaja on neukkuajan tuote, niin tänä päivänä se edustaa aivan kelvollista hotellitasoa hissejä lukuun ottamatta. Hissien käyttötekniikka oli omalaatuinen ja -varmuus kyseenalainen. Erityisen maininnan ansaitsevat myös hienot suihkukopit ja ennen kaikkea itse suihku, jota ilman käyttöohjetta ei jokainen saanut edes toimimaan, mutta kun tekniikan oppi, niin suihkua oli erittäin mukava käyttää.

Päivällisen nautimme hotellin yökerhossa, koska varsinaisessa ravintolassa vietettiin hääjuhlaa, jonka moninaisia vaiheita saimme seurata pitkin iltaa ja yötä. Ruokailun jälkeen tehty promenaadi Suomenlahden kuuluisalla ”rivieralla” ei paljon mieltä ilahduttanut, sillä kauas oli kaikonnut vesiraja täälläkin, ja hienon hiekkarannan ja nykyisen vesirajan väliin oli keräytynyt runsaasti niljakasta pohjalietettä ja kaikenlaista muuta töhkää, joten eipä uimaan tehnyt mieli. Sen sijaan lämpimässä elokuun illassa oli mukava kierrellä seutua ja seurata paikkakunnan alkavaa yöelämää. Osa matkalaisiamme nautti tietysti oman hotellin yökerhon annista ja eräät jopa kutsuttuina vieraina hääjuhlan anneista, mutta osalle riitti kävelyretki ja ehkä ”yömyssyt” pienessä seurassa omissa hotellihuoneissa.

PÄIVÄ 3