Sivun otsikot:

Pitäjäseuran kesäjuhlat 12.7.2015

Matti Ronkainen

Pälkjärven pitäjäseura elää ja voi hyvin

Joensuussa sunnuntaina 12. heinäkuuta pidetty Pälkjärven pitäjäseuran 66. vuosikokous ja yhtä mones kesäjuhla vahvistivat puheenjohtaja Jouni Mönkkösen arvion, että seura elää ja voi hyvin. Kokoukseen osallistui lähes 50 jäsentä ja juhlaväkeä Kerhotaloon kertyi noin 80.

- Moniin karjalaisseuroihin verrattuna meidän jäsenmäärä on lievässä kasvussa. Viime vuonna liittyi yli 20 uutta jäsentä, ilahduttavasti myös nuoria, Mönkkönen kertoi.

Kahden keskuksen – Joensuun ja Helsingin seudut – ohella liki 400 jäsentä on levittäytynyt eri puolille maata. Juhlaan oli tultu niin Savosta kuin Etelä-Karjalasta vaikka pääosa väestä oli paikallisia tai pääkaupunkiseudulta.

Mitään erityistä salaisuutta ei pitäjäseuran hyvinvointiin ole. Vakiintunutta toimintaa on sen verran paljon, että se pitää virkeänä sekä näkyy ja kuuluu ulospäin luoden näin vetovoimaa seuraan päin.

Matkat, retket ja tarinaillat

Pitäjäseura on järjestäytynyt niin, että sillä on pääkaupunkiseudulla oma, suhteellisen itsenäinen toimikunta. Niinpä suosittuja tarinailtoja pidetään sekä Helsingissä että Joensuussa.
 
Joensuussa tarinailtoja on kesä- ja heinäkuuta lukuun ottamatta kerran kuukaudessa ja Helsingissä kahdesti kevät- ja kahdesti syyskaudella. Asiantuntevat alustajat ja mielenkiintoiset aiheet vetävät: osanottajia on Joensuussa ollut keskimäärin yli 30 ja Helsingissä keskimäärin lähes 50.

Hieno toimintamuoto on myös tapaamiset sellaisten jäsenten luona, joilla ei ole mahdollisuutta saapua tarinailtoihin.

Seura järjestää säännöllisesti matkoja ja retkiä. Suositut valkovuokkomatkat tehdään Pälkjärvelle sekä Joensuusta että Helsingistä toukokuun puolivälissä.

Pälkjärvellä käydään myös hoitamassa ja kunnostamassa hautausmaata.

Vakiintunut perinne on Jouluun laskeutumisen juhla.

Lehti, verkkosivut ja facebook-ryhmä

Pälkjärveläisten keskeistä tarkoitusta, olla kunnan alueella asuneiden ja heidän jälkeläistensä yhdyssiteenä sekä vaalia kotiseudun perinteitä ja muistoja, toteutetaan monella tapaa.

Pälkjärveläinen lehti tehdään 2-3 kertaa vuodessa. Se ei ole mikään vaatimaton lipare vaan tuhti  tieto- ja perinnepaketti.

Seuralla on myös monipuoliset ja ajan hermolle päivittyvät verkkosivut (palkjarvi.fi). Uusinta uutta on facebook-ryhmä, jossa on lähes pari sataa henkilöä.

- Meiltä kävi viisi henkilöä keskiviikkona 8. heinäkuuta nostamassa kolme kaatunutta hautakiveä Pälkjärvellä. Unto Kortelainen välitti tiedon ja niinpä jo torstaina 9. heinäkuuta asiasta oli tarina nettisivulla, kertoi tuoreen esimerkin Lissu Kaivolehto, yksi sivuston päivittäjistä ja kuvagalleriasta vastaava aktiivi. - Galleriassa on nyt jo 1015 kuvaa, Kaivolehto kehaisi.

Arpoja, kahvia ja tarinointia

Maaningalta saapuneen lehdistöneuvos Seppo Sarlundin johtaman vuosikokouksen ja varsinaisen kesäjuhlan välissä tarjottiin juhlakahvit piirakoiden ja täytekakun kera.

Tauon seuran aktiivit käyttivät myös arpojen myyntiin ja tuttujen tavatessa riitti tarinaa, kuulumisten kertomista ja kuulemista.

Salin seinällä oli vanhoja valokuvia siinä toivossa, että niissä vielä tunnistamattomat joku tunnistaisi – ja kyllä kuviin ilmestyikin uusia merkintöjä.

Vas. Kesäjuhlaa edeltäneen vuosikokouksen puheenjohtajana toimi lehdistöneuvos Seppo Sarlund ja sihteerinä Maija Närhi. Oik. Seuran rahastonhoitaja Anja Laukkanen nauttii myyntipöytänsä takana juhlakahveista. Kaarina Alakangas on saanut arvat myytyä ja laskee arpajaiskassaa. Kuvat Lissu Kaivolehto.

Tuhti annos Karjalatietoutta

Juhlan aluksi puheenjohtaja Mönkkönen toivotti väen tervetulleeksi ja teki lyhyen katsauksen seuran toimintaan.

Kansanmuusikko Emilia Kallonen lauloi kansanrunoihin pohjaavia itse säveltämiään ja sovittamiaan tekstejä.

- Minulla ei ole karjalaisia sukujuuria, mutta tunnen hengenheimolaisuutta karjalaisiin, Emilia selvitti pienoiskonserttinsa aluksi.

Vas. Pälkjärven pitäjäseuran kesäjuhlaan Joensuussa kokoontui mukavasti väkeä. Edessä juhlaesitelmän pitänyt Karjalankielen seuran kunniajäsen Aaro Mensonen sekä pitäjäseuran puheenjohtaja Jouni Mönkkönen ja sihteeri Maija Närhi. Oik. Kansanmuusikko Emilia Kallonen ilahdutti juhlaväkeä laulullaan ja soitollaan. Kuvat Matti Ronkainen.

 

Juhlaesitelmän piti Karjalankielen seuran kunniajäsen, everstiluutnantti (evp) Aaro Mensonen. Salmista kotoisin oleva ja ensimmäisenä kielenään karjalaa puhunut Mensonen kertasi karjalan kielen syntyä ja kehitystä itsenäisenä kielenä, sen levinneisyyttä ja viimeaikaisia toimia kielen säilyttämisen ja elpymisen puolesta.

Unesco luokittelee karjalan kielen erittäin uhanalaiseksi. Osaajia Suomessa ja Venäjällä on laskutavasta riippuen yhteensä vain noin 35 000 – 50 000.

- Positiivista on, että kiinnostus kieltä kohtaan on lisääntynyt, Mensonen valoi uskoa elvytystoimien tuloksellisuuteen.

Esitelmä sisälsi katsauksen karjalaisen kulttuurin heijastumiseen suomalaisessa kulttuurissa. Aineisto jäi pälkjärveläisten haltuun ja kenties ilmestyy pitäsäseuran lehdessä.

Juhlapäivän aluksi seuraväki teki kunniakäynnin raja- ja laatokankarjalaisten sekä Karjalaan jääneiden sankarivainajien muistomerkeillä.

*****

Juttu on julkaistu Karjala-lehdessä torstaina 16.7.2015.