Sivun otsikot:

Keisarin pöytäkiveä etsimässä

Unto Kortelainen

Keisarin pöytäkiveä etsimässä

Kiinnostukseni otsikossa mainittua kuuluisuutta kohtaan syntyi jo silloin, kun ensi kerran luin kivestä, joka tarinan mukaan sijaitsi kotikylässäni ja vain muutaman kilometrin päässä syntymäpaikastani. Kirjassaan Pälkijärven pitäjäs Tahvo Könönen kertoo, että ”Pälkijärvellä Ilmakan kylän itäpäässä, Väiönvaaran alla ja Sortavalaan vievän vanhan maantien varrella on suurehko, särvikäs ja tasapäällyksinen kivi, nimeltä ´Puntuksen pöytä´.” Kansantarinan mukaan nimen kivelle on antanut Stolbovan rauhan jälkeen Käkisalmen lääniä vuokramiehenä hallinnut Jaakko Pontuksenpoika De la Gardie, jonka toimista kansan keskuudessa on liikkunut aikanaan paljon kaikenlaisia tarinoita, joten ”Jaakko Puntuksen” nimi oli jäänyt elämään.

Könösen kirjassaan antamien tietojen perusteella kiven etsiminen olisi kuitenkin ollut vaikeaa, mutta uuden innon etsimiselle antoi Ilmakan oma kasvatti, naapurini ja perinteen tallentaja Juho A. Leskinen, joka on Kirsti Sällin hankkimien tietojen mukaan aikanaan Suomen Kirjallisuuden Seuralle lähettämässään tekstissä melko tarkkaan yksilöinyt kiven sijainnin ja koon. Juho A:n tekstissä kivi on saanut nimen ”Keisarin pöytäkivi” ja kiveen liittyvä tarina on yhdistetty keisari Aleksanteri I:n Karjalan matkaan, jonka aikana elokuussa 1819 hän yöpyi Pälkjärvellä Alahovissa. Leskinen jatkaa tarinaansa kiven historiasta ja kertoo, että keisari olisi matkallaan käyttänyt kiveä ruokapöytänään ja ennen ruokailua olisi vartio-osastonsa sotilailla oikaisuttanut kiven tasapintaiseksi.

Juho A. Leskinen on oman muistikuvansa perusteella määritellyt kiven kooksi 3 x 2 x 1 m ja sijaintipaikan Ala-Ilmakassa vanhan maantien varressa, noin 10 m raviojasta metsän puolella. Lisäksi hän on merkinnyt vuonna 1971 piirtämäänsä Pälkjärven karttaan kiven sijainnin Iljalan työväentalon kohdalta noin 200 m päähän Juho Leinosen taloon päin tien oikealle puolelle.  Myös Aulis V. A. Könönen Pälkjärven paikannimet- kirjassaan mainitsee Keisarinkiven, mutta sijaintipaikaksi on merkitty vain silloinen tilan nimi, Suuri Iljala n:o 3. 

Vas. Työväentalon kivijalkaa tien suuntaan kuvattuna. Oik. Juho Leinosen pellon ja pihakumpareen reunaa.

Edellä olevien tietojen perusteella lähdimme torstaina 7.5. kiveä etsimään. Erkki Närhi oli tapansa mukaan kuljettajana ja etsijöinä minun lisäksi Maija Närhi ja Aila Matikainen. Läksimme Ilmakan vuoren huipulta suunnistamaan kohti työväentalon paikkaa, koska emme löytäneet maastosta vanhaa kylätien pohjaa. Suunnistus oli vaikean maastopohjan vuoksi hankalaa, mutta kuitenkin oikealle aukiolle osuimme. Haravoimme tien oikeaa puolta reilusti tuon kartan mukaisen 200 m matkan työväentalon jäänteiden kohdalta lähtien, mutta kiveä emme löytäneet. Sillä kertaa lopetimme etsinnän ja palasimme vanhaa tienpohjaa pitkin uudelle tielle, josta Erkki meidät haki autoon. Emme kyllä hetkeksikään luopuneet tavoitteestamme, kun huomasimme, että vanhaa tietä pitkin pääsi autolla työväentalon jäänteiden kohdalle. Päätöksemme oli, että uusi yritys lähitulevaisuudessa ja tien kummankin puolen tarkastus riittävän pitkälle!

Toisen yrityksen teimme Närhin Erkin kanssa kaksistaan 29.5. Ajoimme vanhaa tietä pitkin peltoaukiolle lähelle entisen työväentalon sijaintipaikkaa ja läksimme kävelemään tietä pitkin silmäillen metsää oikealta puolelta. Kun olimme kävelleet noin 300 m työväentalon jäänteiden kohdalta Juho Leinosen talonpaikkaa kohti, etsimämme kivi oli aivan tien takana, ei edes 10 m tien reunasta. Oli tietysti miellyttävä yllätys, kun kivi lopulta löytyi niin helposti. Mielenkiintoista mielestäni on, että koko lähiympäristössä ei näkynyt muita kiviä, ei suuria tai pieniä!

Vas. Keisarinkivi lännen suunnalta kuvattuna. Kauniisti sammaloituneella kivellä kukkii ketunleipä eli käenkaali. Oik. Kivi pohjoisen suunnalta kuvattuna.

Kuluneet vuosikymmenet ovat muokanneet kiven ympäristöä. Juho A. Leskinen kertoo, että kiven näkyvyyttä parannettiin raivaamalla ympäristöä vesoista. Ajankohdalla Leskinen tarkoittanee jatkosodan vuosia. Nyt kivi on täysin jo ikälopuilta näyttävien lehtipuiden ympäröimä, ja jopa ainakin yksi puu kasvaa kiven keskellä. Muutoinkin luonto on vuosikymmenten kuluessa kiveä koristellut ja kasvattanut jonkinlaista sammalta niin kiven päälle kuin sivuille. Kiveä idän puolelta katsellessa näyttää kuin osa kivestä olisi vajonnut alemmaksi ja muodostaisi vaikkapa ”apupöydän”. Mittanauhaa meillä ei ollut mukanamme, mutta yleissilmäyksen mukaan Juho A. Leskisen ilmoittamat mitat näyttivät suurin piirtein pitävän paikkansa.

Vas. Keisarin pöytäkivi etelän suunnasta kuvattuna. Oik. Lähikuva etelän suunnasta.

Jos joku haluaa omin silmin nähdä ja lähemmin tutustua maineikkaaseen kiveen, niin seuraavassa on tarkka suunnistusohje: Ilmakan vuoren kaakkoisrinteen juurelta eroavaa vanhaa maantietä pitkin 0,5 km entisen työväentalon jäänteiden paikalle, jotka sijaitsevat kulkusuunnassa tien vasemmalla puolella, ja siitä noin 300 m eteenpäin, kivi tien oikealla puolella ja noin 150 m päässä Juho Leinosen pihakummun ja pellon reunasta.

Jutun kuvat Unto Kortelainen