Timo Leskisen puhe 10.9.2014

Viinijärven kirkossa 10.9.2014


Timo Leskinen puhuu pälkjärveläisille. Kuva Unto Kortelainen

2Moos. 39:32-43
 
Rakkaaksi käynyt pitäjäseuran väki.

Äsken lukemani Mooseksen kirjojen katkelma saa luvan toimia siltana tämän hartaushetken teemaan. Olemme koolla pyhien esineiden merkeissä. Viinijärven kirkosta ei tosin löydy pyhäkköteltan kiinnitysvaarnoja, ei pässinnahkaista alttaripeitettä eikä merilehmännahasta tehtyä väliverhoa. Mutta sentään jotain meillekin tuttua: alttaripöytä, vesiallas, 7 -haarainen kynttelikkö, uhrileivät, pappien pyhät asusteet.

Kaikkina aikoina temppelit on tahdottu varustaa kalliisti kullalla, hopealla sekä arvokkailla tekstiileillä. Jumalan huoneeseen on kelvannut vain kaikkein paras. Pyhään käyttöön siunatut esineet ja asut välittävät seurakuntalaiselle tunnon Jumalan läsnäolosta. Siksi kaikkea alttariin liittyvää on kohdeltava suurella pieteetillä.

Meidät on tänään tuonut Viinijärven kirkkoon kaksi tänne evakkomatkansa päättänyttä taideteosta: alttaritaulu ja messukasukka. Alunperin ne on valmistettu rajantakaiseen Pälkjärven kirkkoon. Sodan jaloista ne onnistuttiin pelastamaan ja ovat saaneet yli puoli vuosisataa palvella uudessa paikassa. Tästä me Pälkjärven perinteen vaalijat olemme kiitollisia Liperin seurakunnalle.

Paljon muutakin esineistöä on suuressa sodan jälkeisessä perinnönjaossa löytänyt uuden kodin. Seuramme lehdestä olemme lukeneet, miten kellot päätyivät isompi Pielisensuun kirkkoon, pienempi kaiketi Ilomantsin rajakappeliin. Yksi kattokyntteliköistä sai korjattuna paikkansa Honkavaaran tsasounasta, ehtoolliskalusto puolestaan löytyy Inarin kirkosta. Taiteellisessa mielessä ehkä arvokkain on vuodelta 1870 peräisin oleva alttarikrusifiksi. Sitä on viime ajat säilytetty kansallismuseossa ja vasta hiljattain siirretty kulttikäyttöön kirkkohallituksen kappeliin Helsingissä. Sinne kansallismuseon luoliin jää kuitenkin vielä säilytykseen vanhin Pälkjärven kirkon aarteista ns. vanha messukasukka vuodelta 1827. - Eli mikäli pitäjäseuran väki haluaa jatkaa tänään Viinijärveltä alkanutta ”Pyhien esineiden kierrosta” on luvassa maakunnallisten kohteiden lisäksi Malisen linjalla bussimatka Lappiin ja toinen perustelluin syin pääkaupunkiin.

Pälkjärven seurakunnan arkistoissa on säilynyt merkintöjä kirkollisten esineiden ja taiteen tekijöistä. Niinpä tiedämme, että ison kellon valusta vastasi helsinkiläinen Osberg - Badenin pronssivalimo ja tämän nyt Viinijärven kirkossa olevan alttaritaulun on maalannut taiteilija Ida Silfverberg. Suurlahjoittajista tiedossamme on ainakin maanviljelijä Heikki Jaatisen nimi. Hänen testamenttaamansa rahat tekivät mahdolliseksi puisten kattokruunujen vaihdon messinkisiin. Vähäisemmät lahjoitukset esim. kolehdin muodossa ovat tarjonneet puolestaan pieneläjille tilaisuuden kirkon taiderahaston kartuttamiseen.

Ja näin se on ollut aikojen alusta. Jos vähän laajentaa alkuun lukemaani Raamatun tekstiä, saa tietää lisää Mooseksen ajan taiteen tekijöistä kuin myös varojen kokoamisen kanavista. Erikoisesti nostetaan esille parivaljakko Besalel Urin poika ja Oholiab Abisamakin poika. Heidän taitojaan Toinen Mooseksen kirja kuvaa seuraavasti... (2Moos. 35: 30-35)

Viimeinen lukukatkelma taas antaa kuvan siitä, miten koko seurakunta oli rekrytoitu yhteiseen temppeliprojektiin... (2Moos. 35:21-29). Tästä olisikin luonteva siirtymä kolehtivirteen, mutta sellaista ei illan virsivalikoimaan ole ajateltu. Tilaisuuksia lahjoittamiseen kirkkotaiteen tai muun hyvän asian eteen löytynee silti vastakin.

Nyt puheenvuoroni lopuksi haluan vielä suunnata huomion kirkon alttaritauluun. Kuvatekstinä on Vapahtajan kutsu Matteuksen evankeliumin 11. luvussa: ”Tulkaa minun tyköni”. Toisen tulkinnan mukaan: ”Jeesus opettaa kansaa”. Ei ole tiedossani, oliko aiheen valinta taiteilijan vapaassa vallassa vai kyseessä Pälkjärven kirkonisien toivomus. Lukuisia samaan teemaan maalattuja alttaritauluja maastamme kyllä löytyy. Näin esim. järven vastarannalta syntymäpitäjäni Polvijärven kirkosta. Tähän Jeesuksen kutsuun on hyvä lopettaa...

Illan aikana laulettiin lisäksi seuraavat virret: 195, 501, 326, 338, 563, 462.

Hartaustilaisuus Viinijärven kirkossa oli osa Pälkjärven pitäjäseuran syysretken ohjelmaa.