Ajankohtaista:

Tulevia tapahtumia:

Jäsenkirjeet:

Pälkjärveläinen-lehti:

Esitelmät ja puheet:

Puhe muistomerkillä 7.7.2019

Timo Leskinen

Puhe Raja- ja Laatokan karjalaisten sankarivainajien muistomerkillä Joensuun hautausmaalla 07.07. 2019.


Rakkaat Pälkjärvi -aatteelle vihkiytyneet ystävät.

Tänään suurena juhlapäivänä tahdon tervehtiä teitä Vanhan Testamentin sanalla, joka on kirjoitettuna Nehemian kirjan 3. luvussa. Teksti liittyy Juudan heimon pakkosiirtolaisuudesta paluuseen ja Jerusalemin jälleenrakentamiseen ajalla 400 e.Kr.    Neh.3: 1-4.

… Ja luettelo jatkuu sivukaupalla vastaavilla henkilö- ja kansannimillä kirjoitettuna. Käy ilmi, että yhteishenki oli rakennusmiehillä koetuksella Mutta niin vain muuri valmistui ja toi turvan juutalaiselle kansanosalle vihamielisessä ympäristössä.

Tämä hautausmaan nurkka, johon olemme kokoontuneet, on omistettu Raja- ja Laatokan Karjalan sankarivainajille. Kivimuurissa on kirjattuna pitäjittäin sodassa kaatuneiden nimet. Ei ole Nehemian kirjan tekoalaisia, gibeonilaisia eikä mispalaisia, vaan kylläkin pälkjärveläisten ohella Ruskealan miehiä, Harlun taistelijoita,  Suolahden urhoja ja monia muita maakunnan miehiä. Olisiko Salpalinjakaan lopulta pelastanut, elleivät sotilaamme henkensä kaupalla maata ihmismuurina puolustaneet.

Rauhan ajalla on vaadittu toisentyyppistä uhria. Perinteen vaaliminen vaatii aina myös taloudellista panosta: kolikoita ja seteleitä. Se vaatii myös kokoustamista. Tämän yhteisöllisyyden ilmentymiä ovat juhlat, retket, tarinaillat ja pitäjälehti. Luonnollinen kanava kaiken tämän energian vaalimiseksi on pitäjäseura. Tänään tämä meille rakas yhdistys täyttää 70 vuotta. Sen jäseninä olemme kolmatta puolustuslinjaa: kulttuurimuuria. Puheeni alussa Nehemian kirjan sitaatissa esiintyi joukko asialleen vihkiytyneitä ihmisiä. Vastaavan luettelon voi laatia myös pitäjäseuran alkutaipaleelta. Jostain lähdejulkaisusta poimin esimerkkinä seuraavat nimet: Eino Kortelainen, Martti Kilpiranta, Irja Kivinen, Eino Eskelinen, Jalmari Väisänen ja Hilja Pitkänen. Päivän mittaan lista varmaan tarkentuu ja kuulemme noilta ajoilta ennen kuulemattomia nyansseja.

Seitsemänkymmentä vuotta on miltei kolme sukupolven yhteenlaskettu aika. Onko sattumaa, että Juudan kansan pakkosiirtolaisuuskin kesti melko tarkalleen tuon 70 vuotta. Meille oma rajantakainen Pälkjärvemme on yhtä kaikki Luvattu Maa. Omistusmielessä sinne ei kuitenkaan käsillä olevassa todellisuudessa ole asiaa. Virtuaalisena kotipaikkana rajantakaisilla kylillä on silti annettavaa myös toisen, kolmannen ja jopa toivon mukaan neljännenkin polven pälkjärveläisille.

Luen puheeni lopuksi käsikirjasta Isänmaan rukouksen.  Rukous n:o 132, s. 103.

Kuva Jaakko Jormanainen

Puhe lisätty 25.8.2019