Seppo Sarlundin puhe Joensuussa 2.7.2017

Lehdistöneuvos Seppo Sarlund Karjalaan jääneiden muistomerkillä Joensuussa 2.7.2017:

 


Tämä tilaisuus ja tämä pala isänmaatamme, jossa nyt seisomme, on meille pyhä. Se on osa sieluamme, sen syviä muistoja, jokaisen omaa minuutta.

Pälkjärvi-seuralaisina teemme harrasta kotiseututyötä, jolla on monta ulottuvuutta.  Työ kotiseudun puolesta on aina aitoa kansalaisten kanssakäymistä, niin silloin kun se kohdistuu entisen kotikunnan historiaan ja sen muistojen vaalimiseen kuin siitä saadun elämänvoiman ja historian käyttämiseen nykyisten kotikontujemme asioiden hoitoon ja yhteishengen luomiseen.

En malta olla tässäkin yhteydessä tuomatta esiin yhteistä lehteämme Pälkjärveläinen, joka sitoo niin hyvin yhteen kaiken sen, mitä on takanamme kuin myöskin sen, miten kaikesta on selviydytty ja miten elämme tänään.

Mutta perimmiltään tässäkin meidän on kiitettävä erityisesti juuri niitä, joiden nimitaulujen edessä juuri seisomme. Puhumme aina siitä kuinka elämässä on vaihtoehtoja. Niitä meillä tänään rakkaassa isänmaassamme elävillä on enemmän kuin koskaan, mutta heillä, joita tässä kunnioitamme, näitä vaihtoehtoja ei ollut.

He olivat tehneet työtä omilla saroillaan ja työpaikoillaan kuten muutkin, mutta heidän kohtalokseen tuli antaa henkensä meidän puolestamme. He ovat ainaisesti osa meidän elämämme perustaa, jolle me nyt rakennamme tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

Vanhin sisareni Martta, joka syntyi pian 90 vuotta sitten Pälksaaressa, makaa nyt jo yhdeksättä vuotta halvaantuneena Helsingissä Koskelan vanhustenkeskuksessa. Käyn hänen luonaan pari kertaa viikossa ja hän mielellään kuuntelee aina Raamatusta päivän tunnussanan. Viime vuoden maaliskuun 16 päivänä päivän tunnussanaksi oli otettu Sananlaskujen 3 luvun 29 jae: ”Älä puno juonia naapuriasi vastaan, joka pitää sinua ystävänään” ja heti perään opetukseksi Paavalin galatealaiskirjeen 6. luvusta: ”Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille”.

Niin yksityisten ihmisten elämässä kuin myös kansojen ristiriitaisissa suhteissa nämä Pyhän kirjan vuosituhantiset ajatukset tuntuivat antavan syvän pohjan paremmalle maailmalle myös tänään.

Ajattelen, että sisareni, diakonissa, joka 11-vuotiaana joutui ajamaan lehmiä pois lapsuutensa kodista kohti tuntematonta, haluaisi tältä pohjalta meidän täällä olevien kanssa rakentaa rauhan maailmaa ja kunnioittaa niitä, jotka perheensä ja lähimmäistensä puolesta ovat joutuneet henkensä antamaan.

Nämä sankarimme tekivät kotiseututyötä sen ankarimmassa muodossaan.

Meidän kyynelemme eivät lähimmäisiämme enää herätä henkiin, mutta rakkautemme heihin ja kotiseutuun luo sen vahvan yhteyden isänmaahan, jolta pohjalta voimme kunnioittaa ja kannustaa kanssaihmisiämme ja antaa 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle tulevaisuuden toivoa.

Seuran kesäjuhlapäivä alkoi perinteisellä kunniakäynnillä raja- ja laatokankarjalaisten muistomerkillä. Tilaisuuteen osallistui 30 henkeä. Maija Närhi ja Seppo Sarlund laskivat kukat raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkillä sekä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Kuvat Lissu Kaivolehto.