Paikkoja Pälkjärvellä

Pälkjärven kartat ja tunnetuimmat paikat.

Sivulla esiintyvät piirroskuvat ovat arkkitehti Martti Kilpirannan käsialaa.

Pälkjärvi ennen alueluovutusta.

 

PUIKKOLAN HOVI sijaitsi noin 10 km Niiralan raja-asemalta tien itäpuolella. Viimeisinä omistajina olivat Erosen perilliset. Rakennukset on hävitetty, pellot ovat osittain viljelyksessä tien molemmin puolin. Puikkolan hovi oli kuvanveistäjä Erkki Erosen kotipaikka.

JERON KANSAKOULU sijaitsi noin 12 km valtakunnan rajalta. Koulurakennus on hävitetty sotien jälkeen. Tie lähti vasemmalle Linnunvaaraan Jänisjärven rannalle.

 

PÄLKJÄRVEN PAPPILA sijaitsi noin 14 km Niiralasta. Tien oikaisun jälkeen rauniot näkyvät tien pohjoispuolella pappilan mäellä.

 

KIRKKO v. 1869 käyttöön valmistunut arkkitehti Ferd. Öhmanin suunnittelema puukirkko sijaitsi kauniin koivikon ympäröimällä kummulla. Kirkko on purettu välirauhan aikana, jäljellä Hytinvaaralle johtavan tien pohjoispuolella vain betonirappuset ja rappukaide.
Vuonna 2000 rappuset on Pälkjärven pitäjäseuran toimesta kunnostettu ja varustettu muistolaatalla.

 

SANKARIHAUDAT Alueella ovat sekä vapaussodan että talvi- ja jatkosodan sankarihaudat. Hauta-alue on täysin metsittynyt. Pälkjärven pitäjäseura on v. 1995 pystyttänyt paikalle kuvanveistäjä Erkki Erosen suunnitteleman muistomerkin.

HAUTAUSMAA sijaitsee teiden risteyksessä – ns. hautausmaan tienristi – Värtsilästä tultaessa suoraan tien jatkeella lienee ollut käytössä jo 1600 –luvulta saakka. Heti entisen hautausmaan portin oikealla puolella oli vanha 1700 –luvulla rakennettu kellotapuli, joka hyökkäysvaiheen aikana kesällä 1941 tuhoutui tykistötulessa.

Kesäkuussa 1990, jolloin ensimmäisen kerran päästiin tutustumaan entiseen kotipitäjään, hautausmaan todettiin olevan täydellistä viidakkoa. Löysimme muutaman pystyssä olevan hautakiven, mutta lukuisasti enemmän juuresta katkaistuja hautaristejä ja maahan kaadettuja hautakiviä. Tuosta kesästä alkaen omaiset alkoivat kunnostella omaistensa löydettyjä hautapaikkoja ja siirrellä kiviä paikoilleen. Pitäjäseuran toimesta hautausmaan kunnostukseen kohdistunut ensimmäinen talkoomatka tehtiin keväällä 1997, jonka aikana raivattiiin maapohjaa, nosteltiin ja puhdistettiin hautakiviä ja rakennettiin entisen kellotapulin vastapäätä erityinen vainajien muistelupaikka. Seuraavana kesänä maantien puoleinen osa hautausmaasta aidattiiin, rakennettiin portti muistelupaikan kohdalle ja hankittiin vielä maantien risteykseen hautausmaan tienviitta.

RANNANHOVI oli alkujaan kruununtila, joka rälssin aikana on kuulunut Porthanin rälssiin. Hovin lunasti v. 1878 perintötilaksi isäntä N. E. Arppe, joka puolestaan myi hovin kunnalle v. 1883. Rannanhovissa toimi Iljalan kansakoulu. Rakennukset on hävitetty sotien jälkeen.

HIEKAN PATSAS sijaitsee Pälkjärven kaakkoispäässä tien länsipuolella. Se on v.1808 Suomen sodan aikaisen Hiekan taistelun muistomerkki, joka tuhoutui jatkosodan alussa kesällä 1941. Pälkjärven pitäjäseura entisöi patsaan v. 1994.

 

ILMAKAN KANSAKOULU sijaitsi noin 5 km ns. hautausmaan tienristiltä Sortavalaan päin tien itäpuolella. Sotien jälkeen koulu on hävitetty, jäljellä on vain lipputangon jalusta ja ulkorakennuksen rappu. Noin 100 m koulusta kääntyy tie vasemmalle Kirkkolahteen ja Pirttipohjaan.

 

LINNUNVAARAN HOVI oli valtioneuvos Arppen 1800 –luvun loppupuolella perustama. Hovi sijaitsi noin 4 km päässä Värtsilä-Sortavala maantiestä Jeron koulun luota eroavan tien varrella Jänisjärven rannalla. Viimeinen omistaja oli Läskelä Oy. Sotien jälkeen hävitetty päärakennus oli arkkitehti C. A. Edelfeltin piirtämä.

 

MAKARIN KANSAKOULU sijaitsi Niiralan raja-asemalta Sortavalan suuntaan noin 14 km päässä vasemmalle eroavan Naatselän tien varrella noin 3 km päässä tien eteläpuolella. Koulu on sotien jälkeen hävitetty, jäljellä on vain betoniraput.

LUOPASSALMEN (t. Luopaussalmen) SILTA, jonka Suomen puolustusvoimat rakensi v. 1939 Jänisjärven kapeikon yli Pälkjärven puolelta Soanlahden puolelle. Tämän noin 600 m pitkän puusillan venäläiset polttivat perääntyessään hyökkäys-vaiheen aikana kesällä 1941.

HYTINVAARA ja YLÄHOVI eli ILJALANHOVI Hytinvaaran laelta, joka kohoaa vajaan kilometrin etäisyydellä entisestä kirkosta Värtsilä-Sortavala maantien itäpuolella, on erittäin hyvä näköala kaikkiin suuntiin, kuten aiemmin mainittu Könönen kirjassaan toteaa, että ”melkein yhdellä silmäyksellä näemme silloin koko pitäjään kaikessa pienuudessaan.” Hytinvaaralla sijaitsi myös YLÄHOVI eli ILJALANHOVI, joka alkujaan oli kruununtila ja rälssin aikana kuului Martinin-Olssonin rälssiin. V. 1805 vänrikki A. Olsoni osti Hytinvaaran perintötilaksi. Viimeinen omistaja oli Eljas ja Lempi Kivinen. Rakennukset on hävitetty, pellot ovat osittain viljeltyjä.

ILJALAN KOULU on Pälkjärven vanhin koulu.

ILMAKANVUORI sijaitsee pitäjän eteläosassa. Ilmakanvuoren korkein ja samalla koko pitäjän korkein kohta – topografikartan mukaan 176,3 m – sijaitsee 2 km päässä entisen Ilmakan koulun luota Kirkkolahdelle ja Pirttipohjaan eroavan tien varrella ns. Nousiaisen mäellä. Ennen sotia paikalta oli esteetön näköala yli laajan Jänisjärven useiden peninkulmien päähän. Nykyisin kasvullisuus peittää Jänisjärven näkymät.

ALAHOVI eli PÄLKJÄRVEN HOVI oli pitäjän arvokkain hovi, joka rälssin aikana kuului Duncanin rälssiin ja siirtyi myöhemmin avioliiton kautta v. Fieandtien suvulle. Kenraali E. G. v. Fieandt lunasti hovin 1860 –luvulla perintötilaksi ja viimeiset omistajat olivat kenraali v. Fieandtin tyttären Charlotte (Lotte) Arppen perilliset. Historiallisesti arvokas yli 200 v. vanha aateliskartano on purettu syksyllä 1989. Alahovin entisessä pihapiirissä sijaitsee nyt keskikoulu sekä ympäröivällä alueella entisen sovhoosin työntekijöiden lukuisat erityyppiset rakennukset.

 

KURIKAN KANSAKOULU sijaitsi noin 5,5 km päässä ns. hautausmaan tienristiltä Tohmajärvelle erkanevan maantien varressa tien eteläpuolella. Koulu paloi hyökkäysvaiheen aikana kesällä 1941.

 

 

PÄLKJÄRVEN PYSÄKKI sijaitsi Värtsilä-Matkaselkä rataosalla noin 8,5 km päässä ns. hautausmaan tienristiltä Tohmajärvelle erkanevan maantien pohjoispuolella. Pysäkki sijaitsee Venäjän rajavyöhykkeellä.

RAIVIONHOVI oli Pälksaareen menevän tien eteläpuolella noin 1,5 km päässä risteyksestä, josta Pälksaaren tie eroaa Pälkjärvi-Tohmajärvi maantiestä. Hovin perusti v. 1864 maanmittausinsinööri Klaus v. Schantz ja viimeinen omistaja oli agronomi Jooseppi Pitkänen. Rakennukset on sotien jälkeen hävitetty, pellot ovat osittain viljeltyjä.

PÄLKSAAREN PYSÄKKI sijaitsi Värtsilä-Matkaselkä rataosalla noin 8,5 km päässä ns. hautausmaan tienristiltä ja noin 3 km päässä entisestä Pälksaaren piirimieli-sairaalasta.

PÄLKSAAREN PIIRIMIELISAIRAALA sijaitsi nykyisessä Partalassa 10 km päässä ns. hautausmaan tienristiltä Tohmajärven suuntaan Pälksaareen johtavan tien päässä. Sairaala vihittiin käyttöön vuoden 1925 lopussa. Sairaalan rakennukset ovat edelleen vaatimattomasti kunnostettuina käytössä. Tiloissa toimi useita vuosia ”Karjala sanatorio”, joka tarjosi terveyspalveluitaan myös suomalaisille. Nykyisin tilat toimivat vanhusten ja vammaisten hoitokotina.

 

NAATSELÄN HOVI Jo 1700-luvun alkupuolella (1726) asui Olli Immonen Naatselän kylässä, kuten Veijo Saloheimo Pälkjärven historia -kirjassaan kertoo. Sukulaisuutta hänen kuin myös muihin silloin Pälkjärven pitäjässä asuneisiin Immosiin on vaikea selvittää. Sitten vuonna 1885 tammikuun 1. päivänä osti talollinen Juho Immonen (s. 1843) Julius ja Nina Karstenilta, tohtori Julian Serlachiukselta, piirilääkäri Leonard Serlachiukselta, leskirouva Amanda Caloniukselta ja neiti Rosa Karstenilta Alajuvolan rälssitilan n:o 5, 3/8 osa manttaalia, sekä vuonna 1892 marraskuun 11. päivänä talollinen Erik Nenoselta neljännen osan Immolan vapaatilasta n:o 6, pinta-alaltaan ¼ osa manttaalia. Lisäksi hänen hallintaansa kuului vielä Mäkelän vapaatalo n:o 3, kaikki tilat yhteensä noin 1 100 ha.


  


1800-luvun lopulla hän rakennutti oheisessa valokuvassa olevan rakennusryhmän, josta valokuvan on ottanut Selma Immonen n. 1905. Päärakennus oli mitoiltaan 10 m leveä ja 30 m pitkä ja rakennuksessa oli huoneita seuraavasti:

  • iso tupa n. 9,5 x 9,5 m. Tuvan yhdessä nurkassa oli uuni, joka oli kooltaan 3,1 x 3,1 m. Leivinuuniin mahtui 1,5 m pitkä halko. Uunin päällä kuivattiin hellapuita ja sinne mahtui vielä kahden ihmisen nukkumalaveri. Hella oli yhdellä sivulla ja sen perällä oli valurautainen pata, jonka tilavuus oli 50 l. Tässä padassa keitettiin ruokaa silloin, kun torpparit tulivat tekemään päivätöitä. Torppareita oli 7.
  • tuvan vieressä oli ruokahuone n. 3,5 x 4,5 m sekä eteinen
  • tuvasta pääsi seuraavaan ns. isännän työhuoneeseen
  • pieni makuuhuone oli isännän huoneen vieressä vasemmalla
  • isännän huoneen vieressä oli pieni makuukamari
  • seuraavina olivat pieni Sali ja suuri Sali
  • suuren salin takana oli vielä kaksi makuuhuonetta

Toisella puolella rakennusta oli kolme sisäänkäyntiä, yksi tuvan puolelle ja yksi suuren salin puolelle ja näiden keskeltä pieneen huoneeseen. Navettaan eli karjasuojaan mahtui 60 lehmää ja nuori karja. Navetan takana oli L:n muotoon rakennettuna hevostallit, liiteri eli kalustovaja, kalustovajan vieressä ns. väentupa, aittoja kolme kappaletta ja viimeisenä iso halkoliiteri eli puuvaja. Aitan katolla oli ”vellikello”, jolla soitettiin väki syömään. Kelloa käytettiin myös hätätapauksissa, esimerkiksi tulipalon sattuessa. Kyseinen kello on vielä suvun hallussa. Kellon ääni on hyvin kirkas ja kuuluu kilometrien päähän.
Muisteluiden mukaan Juho Immosella olisi ollut kyläkauppa, johon tavarat haettiin hevosilla Sortavalasta ja hakumatka kesti pari kolme päivää. Puhuttiin, että tavaroita olisi tuotu jopa Viipurista saakka. Juho Immosen kuoltua v. 1900 hänen lapsensa Hemmi, Leivo, Hilma ja Selma Immonen myivät perimänsä tilat v. 1915 isännöitsijä Frans Arvidsonille. Oletettavasti Arvidsonin aikana otettiin käyttöön NAATSELÄN HOVI -leimasin kauppakirjoja ym. asiakirjoja varten. Erilaisten vaiheiden ja pitkällisten oikeudenkäyntien jälkeen osa tilasta lunastettiin suvulle takaisin. Vuoden 1944 pakkorauhassa jäi tämä suku- ja perintötila uuden rajan taakse. Evakkoon lähtiessä tilan pinta-ala oli noin 100 ha. Rakennukset on purettu luultavasti 1960 -luvulla. Pellot kasvavat nykyisin metsää.

Naatselän hovia koskeva teksti ja kuvat Leo Immonen